Pelaajalauta

Minäkin otan opikseni. Tämän topicin nimi ei ole "maailman hauskimmat elokuvat", ettäs tiedätte.

Niin, iskekäähän pöytään ratkihauskoja elokuvahetkiänne: mikä iski ensi kertaa poikkeuksellisen lujaa ja milloin leffateatterissa jotain komediaa katsellessa tunnelma oli tavallistakin hervottomampi?

Minä mainitsen hauskimpana elokuvakokemuksenani Borat: Cultural Learnings of America for Make Benefit Glorious Nation of Kazakhstanin (http://Borat: Cultural Learnings of America for Make Benefit Glorious Nation of Kazakhstan). Se tuli nähtyä teatterissa ensi-illan aikoihin. Tennari ykköseen oli silloin pakkautunut aivan poikkeuksellisen hyvä yleisö, jolloin tätä komediaa oli herkullista vaklata hyviltä paikoilta. Tunnettuahan on, että huonokin komedia voi muuttua siedettäväksi jos katseluseura on riittävän hyvää.  Täpötäydessä leffateatterissa komediat nähdä pitää.

Täydellisiä repeämisiä tuli tuota Boratia katsellessa melkein kymmenkunta ja muutoin nauru oli jatkuvasti herkässä.

Odotan jo innolla Boratin henkistä jatko-osaa, joka kantaa kunniakkaasti nimeä Brüno: Delicious Journeys Through America for the Purpose of Making Heterosexual Males Visibly Uncomfortable in the Presence of a Gay Foreigner in a Mesh T-Shirt (http://www.imdb.com/title/tt0889583/). Huhut, joiden mukaan Brüno saapuisi finngamerin seuraavaan miittiin kuvaamaan, ovat vielä vahvistamattomia.

En muista nauraneeni vedet silmillä leffan äärellä sitten Jackass 2:n.

Pieru-kikkeli-kakka-oksennus-huumorin lakipiste. Suosittelen ehdottomasti.

Niin, ja kannattaa muistaa katsoa myös se Jackass 2,5. Täydentää kokemuksen.

Äh, Jaakonperse ei kyllä enää uppoa, vaikka joskus sitä katsoin ihan antaumuksella. Tehtiin jopa itse omia duudsonijuttuja.

Varmaan eniten itkunaurua ovat aiheuttaneet kaikki ½/5 tähteä keräilevät paskaparodiaelokuvat. Jep, juuri ne nykyiset. Epic Movie, Meet the Spartans, Yet Another Teen Movie kumppanit. Kantsii kyllä olla kännissä kun noita kattelee.

Siis että nuo nykyparodiat ovat oikeasti olleet hauskojakin? Miten monta promillea pitää olla alla?  :)  Saattaa olla, että meikäläinen ei ole niin kova juoja...

En ole nähnyt yhtäkään noista Sarkonin listaamista, mutta valtaisat haukut ne ovat kaikkialta napsineet. Ehkä porukassa ja hilpeässä tunnelmassa pitää joskus vuokrata.

Ei ne hyviä ole. Minä vaan nautin paskaa nauraen.

Meet the Spartansin kohdalla riittää suurin piirtein semmoinen promillemäärä, ettei välttämättä osaa kännistään sökeltää "Hahhah, Kevin Sorbo!"

Ainakin näin oman kokemuksen mukaan.

Johnny Depp ja Benicio Del Toro sekoilemassa piripäissään pitkin Amerikkaa. Fear and Loathing in Las Vegas on ylivoimaisesti parasta mitä on koskaan tullut nähtyä. Parempaa komediaa tuskin tulen näkemään. Leffaa katsellessa sitä oli vuoroitellen epäuskon ja mielipuolisen naurun alaisena. Epäusko oli sitä etten voinut tajuta että onko joku tehnyt näin loistavan elokuvan... ja vielä Depp josta tykkään, ja Del Toro joka Deppistä huolimatta melkein varastaa koko shöyn. Del Toron Dr. Gonzo on hilpeyden ruumiillistuma. Pitänyt jo jonkin aikaa tuonne nostalgiatopikkiin rutkaista, mutta miten tästä voisi kertoa mitään järkevällä tavalla kun kaikki on niin surrealistista ja psykedeelistä. Tullut katsottua valehtelematta... vitun monta kertaa ja joka kerta löytyy pieniä yksityiskohtia lisää. Tätä parempaa leffaa ei yksinkertaisesti ole jos on aurinkoinen fiilis ja avaat ensimmäisen kaljan tai siiderin kaveriporukalla.

No one can be told what the Meitriks is, you have to see it for yourself.

Borat täydessä teatterissa oli tosiaan jotain ihan muuta, kun jokainen ihminen ulvoi suunnilleen koko leffan ajan kuin yhdestä suusta. Aika huimaa.


Muuten hauskin kokemus oli kolme lukiovuottani, jotka kulutettiin yhden oppitoverin kanssa nauramalla päivästä toiseen muutamille samoille Fresh Prince of Bel Air -laineille. Niihin ei vaan kyllästy.

"Old raggedy halter-top that says 'JAM'."