Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
Jäikö aktivointisähköposti saamatta?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan

 
Vaalea Tumma
Sivuja: 1 [2] 3 4 5 6
Tulostusversio
Aihe: Anime ja manga  (Luettu 69052 kertaa)
Re: Anime ja manga « Vastaus #30 : 03.12.2007 19:26 »
tuhis Vieras


Toward the Terra


80-luvun mangasarjaan pohjautuva toinen adaptaatio. Jonkinlainen ihmisten yhdyskunta seuloo kansalaisiaan eräänlaisella "aikuisuuskokeella", jonka jälkeen lapsi erotetaan vanhemmistaan ja ilmeisesti tarkoitus astua sitten jonkinlaiseen funktionaaliseen rooliin yhteiskunnassa. Kokeen perimmäinen tarkoitus on kuitenkin seuloa kansalaisten parista Mu-roduksi kutsutut, jotka ovat ihmisiä sillä erotuksella, että omaavat telepaattisia ja telekineettisiä kykyjä. Päähahmo Jomy on 14-vuotias ja juuri oman aikuisuuskokeensa kynnyksellä kun salaperäiset Mut ottavat häneen yhteyttä ja pelastavat yhteiskunnalta, joka olisi hävittänyt Jomyn sillä tämä on Mu. Nyt Jomyn on astuttava hänet viimeisillä voimillaan pelastaneen Muitten johtajan saappaisiin ja johdatettava Mut takaisin kotiplaneetta Terraan.

Viisi ensimmäistä jaksoa on tullut tarkasteltua. Odotin näkemieni kuvien perusteella jotain erikoista - johtui varmaan siitä, että hieman omanlainen piirrostyyli toi jossain määrin mieleen erinomaisen sarjan Crest of the Stars. Jonkinlaista yhteyksiä voi linkatusta kuvasta vetää myös muinaiseen lapsuudensarjaan Starzinger, jossa joukko androideja seikkailee avaruudessa prinsessa Aurooran kanssa galaktisella tehtävällään. Toward the Terraa katsellessa tuntui ajattelevan kokoajan, että mangana tämäkin olisi varmasti jopa ihan hyvä.

+ Satunnaisesti kauniita taustamaisemia
+ 5. jakso oli selkeä parannus neljään aikaisempaan
- Animaation taso tyrmistyttävän ala-arvoista
- Hahmot pääasiassa totaalisen persoonattomia
- Tarinankerronta ja tapahtumien kulku lapsellisen yksiulotteista
- Nähty miljoona kertaa

Sen verran mitä sarjasta nyt nopeasti lukaisin, niin tason pitäisi kai nousta loppua kohden eksponentiaalisesti. Ilmeisesti tarinassa tapahtuu jonkinmoisia aikahyppyjä eteenpäin ja tämmöiset ratkaisut voivat olla ihan mielenkiintoisia - harvinaisia ne ainakin ovat.

Palataan astialle
tallennettu
Re: Anime ja manga « Vastaus #31 : 03.12.2007 21:18 »
Scarf Smokin' Sexy Style!!! Jäsen Viestejä: 2 575 Basaaripisteet: 4 Profiili Näin tänään ensimmäistä kertaa Miyazakin Castle of Cagliostron. Huikee. Iski kovempaa kuin yksikään aikaisempi Miyazaki ensimmäisellä katselukerralla. Enemmän seikkailufiilistä kuin missään ikinä koskaan.

Ja Lupin on oikee jannu!

The ultimate skill is to take up a position where you are formless. Those who are able to adapt and change in accord with the enemy and achieve victory are called divine.
tallennettu
Re: Anime ja manga « Vastaus #32 : 04.12.2007 11:07 »
tuhis Vieras


Heroic Age

Kreikkalaisen mytologian ajanjaksojen Jumalten synty ja Titaanien taisto väliin sijoittuvasta ajasta löyhästi lainaava sarja kertoo siitä kuinka Kultaisena heimona tunnettu jumalallinen taho lähetti kutsun läpi universumin johon vastasivat kolme heimoa, jotka tunnetaan nimillä Hopeinen-, Pronssinen- ja Urhea heimo. Näitä nuorempia heimoja Kultainen heimo käski laajentua ja opiskella universumia. Joidenkin tapahtumien kautta kuitenkin Urheana heimona tunnettu taho lietsoi sotaa ja Kultainen heimo vangitsi heimon jäljelläolevat ja pakotti heidät palvelemaan muita heimoja. Juuri kun Kultainen heimo oli jättämässä tämän universumin, vastasi heidän kutsuunsa uusi heimo, ihmiskunta, joka tunnetaan nimellä Rautainen heimo. Nyt Kultaisen heimon poissa ollessa universumia hallitsee Hopeinen heimo, joka on alistanut muut tahtonsa alle. Ennen lähtöään Kultainen heimo kuitenkin sääti ennustuksen jonka avulla heimot voivat löytää pelastajikseen Nodokset, olennot joilla on Urhean heimon olemus. Tarinaa seurataan Rautaisen heimon kotiplaneetan tuhosta selviytyneen prinsessan johtaman avaruusaluksen miehistön myötä, jotka pitkän etsintänsä jälkeen löytävät oman heimonsa pelastajan.

XEBEC ei tuottajana ole varsinaisesti tuottanut mitään sellaista mistä itse olisin erityisemmin välittänyt, vaikka monissa klassikoissa onkin ollut mukana. Viisi jaksoa tätäkin on takana ja ensimmäinen jakso yllätti lähes kaikinpuolin positiivisesti. Päähahmo on yksin eräällä planeetalla asusteleva Nodoksen olemusta kantava ja planeetalle haaksirikkoutuneen avaruusaluksen keskustietokonetta äidikseen kutsuva poikalapsi. Tuotantoarvot näkyvät ihan kiitettävällä tavalla. Miljööt ovat kauniita ja avaruusalusten toimintaa kuvataan melko yksityiskohtaisesti, jolloin touhuun tulee tietynlainen uskottava meininki. Äänipuoli on myöskin keskivertoa pätevämpi orkesteroitune musiikkeineen.

+ Kreikkalaisten myyttien väkevyyden vuoksi touhussa on eräänlainen noste ja eeppinen tuntu
- Mytologiaa ei ole osattu hyödyntää tehokkaasti, vaan se tuntuu olevankin vain nimellisesti läsnä; alennuttu tuttuihin sci-fi kaavoihin ja henkilöhahmoihin mannerismeineen
tallennettu
Re: Anime ja manga « Vastaus #33 : 04.12.2007 11:12 »
tuhis Vieras
Ja Lupin on oikee jannu!

Jeh, Lupin on. Vaikka Cagliostro tuntuukin olevan tätä nykyä se Lupin mistä miekkonen on kuuluisin, suosittelen muita Lupineja jos enempi kiinnostaa. Klassikkokamaa eikä syyttä suuri nimi. Yuji Ohnon Lupin-soundtrackit ovat täyttä timanttia.


« Viimeksi muokattu: 04.12.2007 14:27 kirjoittanut tuhis »
tallennettu
Re: Anime ja manga « Vastaus #34 : 08.12.2007 01:09 »
Dr. Scientist Jäsen Viestejä: 700 Basaaripisteet: 3 Profiili Onko kukaan täällä kuullut sellaisesta kun Afro Samurai? Tämä on erittäin suuri anime-tuotanto nimittäin yksi jakso(noin 25min) maksoi miljoona dollaria ja jaksoja on ensimmäisessä tuotantokaudessa viisi, joten mistään pitkästä sarjasta ei ole kyse.


Afro Samurain hyviin puoliin kuuluvat tehosteet ja visuaalisuus, hyvin yhdistetty nykyaikaa ja Japanin feodaaliaikaa ja tunnelmaan sopiva soundtrack(made by RZA of Wu-Tang Clan) joka ei kyllä iske kaikkiin mutta itseeni aivan kympillä. Huonot puolet ovat hiuksenohuet hahmot, kammottava, suorastaan koominen englannin dubbaus ja usein dialogissa ei ole järjen häivääkään. Aika monta kertaa tuli mieleen että enkun ääninäyttelijöille oli vaan näytetty jakso japanin kielellä ilman minkäänlaista tekstitysta, ja sitten enkku-näyttelijät vain puhuvat omiaan. Samuel L. Jackson on nimikkoroolissa, tosin itse Afro ei puhu paljon paskaakaan, vaan hänen mielikuvituskaverinsa Ninja-Ninja(näkyy trailerin lopussa, jossa voi myös havaita ääninäyttelyn erinomaisuus) jolla on myös Jacksonin ääni ja hänen suustaan lentelee kokoajan jotain non-senseless bullshittiä. Puutteistaan huolimatta Afro Samurai on tutustumisen arvoinen teos ja jatkoa on jo luvassa.

tallennettu
Re: Anime ja manga « Vastaus #35 : 09.12.2007 15:26 »
tuhis Vieras


Rescue Wings 13 jaksoa

Genre: Draama, toiminta

Uchida on halunut lentää lentokonetta pienestä saakka, mutta ennen lentokonekoulutuksen loppumista hänet siirretään pelastusoperaatioitten helikopteriryhmään. Tämä tietää muuttoa tuntemattomaan kaupunkiin, jossa ainut tuttu on myöskin siirron saanut, mutta lentokonekurssin läpäissyt kehuskelija ja piikittelijä. Tyttöystävä jäi Tokioon uran vuoksi ja yhteydenpito tapahtuu pääasiassa puhelin- ja tekstiviestien kautta, kummankin ollessa kiireisiä aamusta iltaan ja öitä myöten. Helikopteriryhmää johtaa entinen hävittäjälentäjä Hongo, joka näkee Uchidan masennuksen ja pettymyksen eikä jätä kertaakaan sättimästä siitä kuinka sitoutumaton Uchida on. Kotopuolessa vanhempien kauppakin tarvitsisi apua isän ollessa pyörätuolissa ja lähelle aukeavan ostoskeskuksen tuomien muutosten myötä.

Pidin kovasti. Jos pystyy katselemaan muutakin kuin robottikopotteja niin eipä tätä voi kuin suositella. Erikoismainintana soundtrackillä pari oikeasti hauskaa ja hyvää kappaletta joista tulee mieleen Kiki's Delivery Servicen menevimmät trallattelut.


« Viimeksi muokattu: 09.12.2007 15:41 kirjoittanut tuhis »
tallennettu
Re: Anime ja manga « Vastaus #36 : 09.12.2007 20:43 »
zoukka guli Jäsen Viestejä: 5 054 Basaaripisteet: 14 Profiili Tuhis on kunnon anime-hörhö. Itsellä tulisi noiden sarjojen kohdalla stoppi jo screenien kohdalla :lol:

Mutta hyvä, että joku katsoo noita ja varoittaa ajoissa ihmisiä. Tosin mä en anime-sarjoja katso, vaikka jeesus niitä hypettäisi (kolme poikkeusta) ja ne jotka katsoo, lataa ne netistä ja niille on yks ja paskan sama onko sarja hyvä vai ei.


Berserkin tsiigasin ja viihdytti loppuun asti, tosin pieni fanius sarjaan tarvitaan, että keskiosan animesta jaksaisi seurata. Kaksi viimeistä jaksoa oli odotetusti aivan älytöntä tykitystä ja jopa välillä ahdistuin samalla tapaa kuin mangaa lukiessa. Senverran karua ja epätavallisen hienoa meno siellä on. Suosittelen kuitenkin ensin mangan lukemista. Anime on vain pikakelaus Berserk-saagan eräästä osiosta.

EDIT: Afro Samurai!!1 Hyvän näköinen, mutta jos se muistuttaa edes vähääkään Samurai Champloota niin onpahan saatu hukattua dollareita.


« Viimeksi muokattu: 09.12.2007 20:49 kirjoittanut zoukka »
"polvillaan nintendon edessä"
tallennettu
Re: Anime ja manga « Vastaus #37 : 09.12.2007 21:19 »
tuhis Vieras Juu, animea katselen jonkun verran. Nyt on ollut jonkinsortin sesonki taas ja on jonossa aikalailla tuntematonta shittiä. Nappailen esimulkasuun jokusen jakson ja jos sarja ei sykäytä tavalla tai toisella muutaman jakson aikana niin heivaan hiuksista vittuun. Ainoat genret mitä en katsele on varmaan komedia ja tuo generinen chibi-tyylin supersöpöily joka saa raavaan miehen tuskaisiin kyyneliin.

Tuli tuossa takaperin katseltua tuo Howl's Moving Castle enkä nyt muista että sanoinko jo, että yllätyin ihan positiivisesti. Spirited Awayn jälkeen ihan kiva kombo joka luo taas uskoa Ghibliin - Mononoke kun oli helvetin jäädyttävä henkilökohtainen loukkaus.

Berserkkiä en aio katsoa ikinä. Alkaisi vain vituttamaan kun mangasta tykkää niin kovasti.

Zoukka katsonut tuommoista animea kun Claymore? Tuli aika kovat Berserkkivibat. Luultavasti laatuisat verikekkerit. En vain pystynyt pitämään yhdestäkään hahmosta ja tuo ultracool & synkkis päähahmoeukko vitutti sen 20 minuutin ajan armottomasti. Ensimmäinen jakso oli niin yllätyksetöntä ja laiskasti kasaan heitettyä paskaa että otin ihan pultit - joku revitään kaupungissa riekaleiksi, tuntematon tyttö tulee stadiin, tyttö onkin supermegatappaja ja tinttaa örmön, tyttö teki tuttavuutta turhaan mukulaan kaupungissa vieraillessaan ja mukula lähtee tytön mukaan jakson lopussaaposgkdngajnd

Anime on siinä mielessä aika paskaa touhua, että keskimäärin joka kymmenes puraisu maistuu joltain muulta kuin liejupaskalta.

Tuo Rescue Wings tuossa yllä oli se kymmenes puraisu. Ghibli on oma lukunsa kokonaan.
tallennettu
Re: Anime ja manga « Vastaus #38 : 21.12.2007 17:54 »
zoukka guli Jäsen Viestejä: 5 054 Basaaripisteet: 14 Profiili Ostin heräteostoksena Tekkonkinkreetin ja kylläpä kannatti. Simplistinen ulkoasu ei ole itseisarvo, mutta nyt se toimi kyllä loistavasti. Leffa jopa jollain tasolla kosketti minua mikä on erittäin harvinaista animaatioille. Siis ihan henkilökohtaisella tasolla :o

Animaatio rullasi ja musa oli ERINOMAISTA. Juoni ei ollut sitä miltä alussa vaikutti (paska?) ja lopetuskin toimi. Leffa oli myös erikoisen pitkä animaatioksi. Suosittelen kyllä joulukuusen alle. Tosin välillä ahdisti kyllä katsoa leffaa joten ei ihan naskeille.
"polvillaan nintendon edessä"
tallennettu
Re: Anime ja manga « Vastaus #39 : 22.12.2007 17:45 »
tuhis Vieras


Nitaboh 2004

WAO! Worldin ensimmäinen elämäntapakatsomuksellinen pitkä animaatio mukaillen Kazuo Daijon romaania. Animaatio kertoo tarinan omaa paikkaansa elämässä etsivästä Nitarohista, joka sokeutuu kahdeksanvuotiaana sairastuttuaan. Nitaroh on aina pitänyt musiikista, mutta koska syntyi köyhään ja alaluokkaiseen perheeseen ei tästä voi tulla soittajaa ylhäisöluokkien koulukuntien kautta. Nitaroh etsii omaa soitintaan jota saisi opetella soittamaan ja jolla ansaitakseen rahaa ei tarvitse välittää luokkarajojen tuomista kielloista. Sattuman kautta Nitaroh ystävystyy isänsä kanssa sokeaan kiertelevään soittajattareen, joka opettaa Nitarohille perusteita tämän edesmenneen äitinsä shamisenilla ja ajan myötä Nitarohin luonnollinen lahjakkuus puhkeaa kukkaan. Ongelmia kuitenkin tuovat mukanaan konservatiiviset soittokunnat jotka eivät katso hyvällä Nitarohia, joka ei kuulu mihinkään soittokuntaan ja on vain maalaispoika, tai tämän soitantaa joka on hyvin poikkeuksellista tyyliltään. Nitaroh etsii omaa tietä ja valaistumista soittonsa parissa.

Tämän olisi pitänyt olla sarja. Pääjuonen lisäksi mukana on pari muuta tarinaa joita olisi seurannut mieluusti pidemmällekin. Uskollinen lapsuudenystävä jäi lähes kokonaan vaille persoonaa, vaikka tämä on ollut läsnä Nitarohin elämässä jo lapsesta saakka toimiessaan jonkinlaisena oppaana ja suunnannäyttäjänä. Oikeastaan tärkein tukihenkilö Nitarohille oli tämän myöhemmin tapaama Tokiosta opiskelemasta palannut nuori mies, joka perheensä panimon perimisen sijasta haaveilee työskentelevänsä sanomalehtipainossa. Nitarohia opettaneella sokealla soittajattarella oli myös Nitarohin ikäinen nuori tytär jolla on myöskin oma sivuosansa Nitarohin varttuessa pojasta nuoreksi mieheksi. Isä kuolee rosmojen kourissa. Jep, juurikin noin pöljästi tuo hoidettiin elokuvassa ja siksipä olisikin kaivannut melkeinpä ihan kunnollista sarjaa, sillä tarinoita ja tapahtumia on aika määrä, eikä hoputuksen fiiliksiltä voi oikein välttyä kun kaikki on tungettu tähän puoltoistatuntiseen.

Animaatio oli myöskin hieman ristiriidassa tarinan kanssa. Hieman eri aaltopituudella. Se oli jokseenkin lapsekasta ja oikein värikylläistä. Tarina oli alussa melko vakava ja miellyttävän arkinen. Hieman realistisempaa tyyliä olisi kaivattu ja sama maku jäi ääniosastoltakin, sillä kun kyseessä on tarina jossa erityinen musiikki näyttelee pääosaa, geneeriset orkesteriponnistelut tuntuivat sopimattomilta ja tulevan yli äyräiden suhteessa vähäeleiseen ja näennäisesti rauhalliseen tarinankerrontaan. Soitinten soittaminen oli kuitenkin animoitu ihan hyvin järjen puitteissa, mutten henkilökohtaisesti voi sanoa nauttivani näin rajusta shamisenin rämpytyksestä paljoakaan tätä puolitoistatuntista enempää.

3 / 5

+ Erottuu edukseen aiheen vuoksi...
- ... muttei oikeastaan muutoin


« Viimeksi muokattu: 22.12.2007 17:50 kirjoittanut tuhis »
tallennettu
Re: Anime ja manga « Vastaus #40 : 23.12.2007 15:21 »
tuhis Vieras


Juuni Kokki - Twelve Kingdoms
2002 45 jaksoa

Nakajima on täysin tavallinen opiskelijatyttö [facepalm][/facepalm]. Kunniamaininnat ja muiden miellyttäminen saa kuitenkin väystyä kun koulupäivä keskeytyy paikalle ilmestyvän liehutukkaisen mystisen miehen takia, joka polvistuu tytön edessä ja vannoo tämän valtaistuimelle uskollisuutta [facepalm][/facepalm]. Nakajima tempautuu angstailevan ystävänsä ja lapsuudenihastuksensa kanssa toiseen maailmaan, jossa ei mistään opitusta ole hyötyä ja jossa kaikki elollinen tuntuu erittäin vihamieliseltä.

Tutustuin sarjaan siinä vuoden 2002 kieppeillä soundtrackin muodossa jolla oli muutama mahdottoman hieno kappale. Itse sarja ei kuvaustekstiensä perusteella innostanut, mutta nyt tuli sitten mulkoiltua jonkun verran. Yllätti parilla osa-alueella, joista ensimmäinen oli itseasiassa tuo angstaileva ystävä, joka oli syrjäytynyt, vihainen ja yksinäinen meidän maailmassamme ja epätoivoissaan hamusi tätä uutta maailmaa jonne koki kuuluvansa. Tyttö ajautui sitten erinäisiä teitä uuden maailman pahiksen kätyriksi ja into tappaa Nakajima oli siinä mielessä piirun verran uskottavampaa, että on helppo nähdä syy ja seuraus Nakajiman omassa käytöksessä tätä tyttöä kohtaan, joka ei meidän maailmassamme ollut suosittu ja josta puhuttiin pahaa selän takana. Nakajima ei ollut tuntevinaan tyttöä kun muita oli paikalla, mutta muutoin taisivat olla jopa ihan ystäviä.

Tuo on kuitenkin vain pieni alkujuoni. Harmi sinänsä. Kerrankin kun angstauksella oli aakkoset eikä angstaus ollut angstausta pelkästään itsensä angstauksen takia. Alun jälkeen kun Nakajima on alkanut löytämään itseään kaiken sen toisia pakkomielteisesti miellyttävän vyyhdin alta, nostaa päätään sarjan ydin, joka on jonkin kirjailijan luoma mythos ja maailma taikaolentoineen ja jumalineen. Nakajima on kuningatar. Hittoako sitä kiertelemään. Liuhutukkainen hippi joka tämän tästä maailmasta löysi on sitten hallitsijan palvelija. Tässä fantasiamaailmassa on sarjan nimen mukaan 12 kuningaskuntaa ja näillä on eräänlainen kiertokulku, jossa nämä palvelijat löytävät näille maille oikeat hallitsijat.

Tässä on koko sarjan sudenkuoppa. Tarinan alkuperäisen kirjailijan luoman maailman mekaniikkaan keskitytään aivan liikaa ja siitä tulee puuduttava itseistarkoitus, jolla kuitenkaan lopulta ei tunnu olevan mitään sen suurempaa merkitystä, sillä sarjasta huokuu semmoinen life goes on ja destiny voittaa tappelussa. Sarjassa tutustutaan muutamiin eri hallitsijoihin ja näiden palvelijoihin, sekä siihen minkälaisen tien nämä ovat kulkeneet löytääkseen hallitsijat. Nakajiman tarina hukkuu angstausystävän poistuttua kuvioista miltei kokonaan (lopetin katsomisen jossain jakson 22 tienoilla). En tiedä että mitä hittoa animen tekijät ovat ajatelleet tai että onko kirjailija alunperin kirjottanut miljoona kirjaa paskan[köh] Robert Jordan[/köh]jauhantaa, mutta olisi helppoa ajatella että tuon angstiystävän stoorin elinkaari olisi ollut se alkuperäinen tarina ja animen tekijät ovat halunneet venyttää keskittymällä sitten tuohon maailmaan jonka toimivuudesta voisi pukata tosiaan monta kymmentä jaksoa shöytä.

1 / 5

+ Soundtrack
- Fullscreen

tallennettu
Re: Anime ja manga « Vastaus #41 : 24.12.2007 21:58 »
tuhis Vieras


Kemonozume - Claws of a Beast 2006 13 jaksoa

Muinaisista ajoista lähtien on keskuudessamme vaeltanut ihmisen valepuvussa hirviöitä ja läpi aikojen näitä on metsästänyt soturijärjestö, pitäen vahtia pimeässä, jotta salariimänit saavat hyvät unet ennen uutta työpäivää. Entäpä sitten kun portinvartijana toimiva järjestö kärsii henkilöstöpulasta vanhojen jäädessä eläkkeelle ja nuorten ollessa osaamattomia vätyksiä, sekä lisäksi painii modernisoitumisen ja pörssiin listautumisen tuomien ongelmien parissa, ja kun kaiken lisäksi järjestön korkeimman pallin perimysjärjestyksessä ensimmäisenä oleva rakastuu hirviöön joiden tuhoaminen on ollut pyhä tarkoitus vuosisatoja?

Apina on mestari!

Sarja kuuluu näihin harvinaisiin helmiin joilla on pelkästään piristävä vaikutus ellei sitten satu olemaan kovemman luokan fanaatikko josta animen pitää näyttää mangalta.. siis niinku... sillai hyvält, tiäks. Sarja yhdistelee erilaisia tyylejä kaikessa surrealistisuudessaan ja absurdiudessaan, mutta onnistuu silti vaikuttamaan paljon inhimillisemmältä ja herkemmältä kuin lukemattomat muut vakavammat melodraamat. Perspektiivit ovat usein "jotain sinnepäin" ja hahmot pysyvät kasassa tuurilla, mutta animointi on kuitenkin tarvittaessa pehmeää kuin pumpuli. Mukana on huumoria. Herkullista jos Monty Pythonin tyyppinen absurdius iskee. Mukana on verta. Suolia ja tissinriekaleita. Laitetaan K18 ettei pienempiä pelota. Väkivalta ei kuitenkaan ole pääosassa, mutta veri tuntuukin kaurapuurolta verrattuna groteskiin rakkaustarinaan ja sessioihin ihmisen ja hirviön välillä. Pornoa, joka vilauttaa valoja tervehdyksen merkiksi viereisellä kaistalla huristelevalle lonkeropornolle. Seksiä lähestytään kuitenkin paljon konkreettisemmasta kuvakulmasta, sillä kuinka helvetissä rakastella olentoa joka innostuessaan muuttuu raajoja repiväksi hirviöksi.

Päähenkilöitten traagisen ja hengenvaarallisen romanssin lisäksi mukana on entiset työtoverit jotka jahtaavat rakastavaisia ja venyvät itsetuhoisesti pyrkiessään oudosti räjähtävällä tavalla lisääntyneitten hirviöitten niittämiseen. Järjestö saakin tarvittavaa apua, mutta kuinka pitkälle voidaan mennä ennen kuin muututaan itse hirviöksi? Pelastaako itsensä vai uhrautuako suuremman hyvän vuoksi. Henkilökohtaisuuksiin kurotteleva stoori saa miekkaa heiluttavan päähenkilön katsomaan kulissien taakse, eikä pakeneminen tunnu enää mahdolliselta koska vaara lähestyy joka suunnasta. On siis etsittävä uudelleen persikoille perso apina ja opittava hallitsemaan petoa ihmissydämessä jos koko sotkusta meinataan selvitä hengissä.

+ Japanin Kirka vetää alkutunnarit jotka on pitkästä aikaa hyvät, ja musiikki vetää muutenkin päihin lähes kaikkea vuoden sisällä nähtyä
+ Vapautuneelta tuntuva "hei tehääs näin!" fiilis tekijöillä
+ Tyylitajuinen ohjaus
+ Hieno analookinen fiilis animaatiossa

4 / 5



« Viimeksi muokattu: 24.12.2007 22:08 kirjoittanut tuhis »
tallennettu
Re: Anime ja manga « Vastaus #42 : 24.12.2007 23:16 »
Joel-san Administraattori * Viestejä: 938 Basaaripisteet: 3 Profiili
Juuni Kokki - Twelve Kingdoms 2002 45 jaksoa

--

1 / 5
Mitä vittua? Twelve Kingdomshan on aivan loistava animesarja. Yksi suosikeistani. Meinasi jopa kiilata NGE:n ykköspallilta. Taisit etsiä sarjalta aivan vääriä asioita kuin Nakajiman ja hänen ystäviensä tarinoita. Ehei, Twelve Kingdoms on kertomus upeasta fantasiamaailmasta, poliittisesta juonittelusta ja myyttisistä olennoista.  Toisin kuin useissa muissa sarjoissa, maailmaa ja sen asioita tutkitaan kiehtovalla ja jännittävällä otteella. Jokaiselle myyttiselle olennolle on olemassa järkeenkäypä sekä syvällinen tarina. 45 jaksoa pitkäksi sarjaksi, TK onnistuu pitämään otteessaan uskomattoman hyvin. Jokainen jakso tuo mukanaan jotain uutta tietoa. Hahmodesign on myös onnistunutta tarkoitukseensa nähden. Hahmot ovat hyvin uskottavia ja aitoja. Heidän asusteita ja kuvadesigniä muutenkin on pakko kehaista. Kaunista, kaunista.

5 / 5

+ Twelve Kingdoms
- tuhis
tallennettu
Re: Anime ja manga « Vastaus #43 : 24.12.2007 23:19 »
tuhis Vieras EDIT: Jaahass, hehkuviinit ja glögit tekee tehtäväänäs tunnokkaasti. Kirjroitetaanpa silti jotain järkevämpää.

Kirjailijan tekemän työn takia ns. tukikivi on melko vankka ja sille on ollut hyvä rakenata. Päähahmot olivatt omia persooniaan ja nimiviidakosta huolimatta sitä oppi pikkuhiljaa millä tarkoitetaan mitäkin. Geneeristä kaikki tyynni, sanottiinpa sitä mitä tahansa. En etsinyt sarjasta mitään erityistä (vai ennakkoluuloistako puhut), mutta tyypillisesti katsojana sitä jotain jokga saisi kastomaan seuraavan jakson. Slice of laiffiksihan tuota voisi sanoa, mutten itse saanut mistään kulmasta kiinni millään merkittävällä tavalla. Koko Taikin tarinan tumppaaminen, joka oli sen kymmenisen jaksoa?, keskelle varsinaista stooria oli jotenkin puuduttava ratkaisu rytmityksen takia eikä sitä yksinkertaisesti enää kiinnostanut Nakajiman räpellykset kun kaikki oleellinen taivaallisen maailmakuvan åyörinnän eteen oltiiin  jo käyty oleellisesti lvävitse.

Jos jotain kaipasin niin se oli konkreettisesti hallinnollisia asioita, enkä lapsenomaista mielikuvatusta siitä, että kun maa saa jumalten osoittaman oikean henkilön hallitsijakseen niin kaikki on kuin taikaiskusta paremmin. En pitänyt ollenkaan siitä että käytäntö jätettiin kuvaamatta ja heitettiin silmille jotain siitä että nyyh kaikilla on kärsimystä ja tuskaa kun on paha jooseppi ruorissa.

Hyvä että tuli nyt huomattua että jostain syystä olin alkanut jakamaan sarjoille pisteitä, vaikka ajattelin aluksi vain selostaa jotain ylimalkaisesti ja listata perään plussia ja miinuksia jos niikseen tulee. Yhden pisteen (plyssan)annoin kys. sarjalle musiikin takia.

Ai, siellä oli vielä meikäläisestä laitettu miinusta? Misket sitten laskenut sarjan pisteitä, fool


« Viimeksi muokattu: 24.12.2007 23:41 kirjoittanut tuhis »
tallennettu
Re: Anime ja manga « Vastaus #44 : 25.12.2007 01:02 »
Joel-san Administraattori * Viestejä: 938 Basaaripisteet: 3 Profiili Koska nyt tekee mieli analysoida, niin lähdempä leikkiin mukaan ja pilkon viestiäsi pienempiin ja helpommin ymmärrettäviin paloihin.

Kirjailijan tekemän työn takia ns. tukikivi on melko vankka ja sille on ollut hyvä rakenata. Päähahmot olivatt omia persooniaan ja nimiviidakosta huolimatta sitä oppi pikkuhiljaa millä tarkoitetaan mitäkin. Geneeristä kaikki tyynni, sanottiinpa sitä mitä tahansa.
Tähän asti ollaan melko samaa mieltä. Geneerisyyteen voin yhtyä sen verran, että onhan samankaltaisia hallitsijahahmoja ja muita sellaisia tavattu monissa länsimaisissakin saduissa. Minusta tämä ei ole mikään miinus ollenkaan, koska hahmot toimivat eikä ne sentään ihan mitään kliseitä ole. Tällaisia hahmoja käytetään hyvin harvoin animeissa. Sehän vasta jotakin olisi ollutkin, jos kaikki olisi aivan originaalia eikä mitään sidoksia aikaisempiin satuihin olisi havaittavissa.

En etsinyt sarjasta mitään erityistä (vai ennakkoluuloistako puhut), mutta tyypillisesti katsojana sitä jotain jokga saisi kastomaan seuraavan jakson. Slice of laiffiksihan tuota voisi sanoa, mutten itse saanut mistään kulmasta kiinni millään merkittävällä tavalla.
Minulle tuo maailma tarjosi aivan riittävästi kulmia, joihin tarttua. Suorastaan jopa käsinojallisen tuolin.

Koko Taikin tarinan tumppaaminen, joka oli sen kymmenisen jaksoa?, keskelle varsinaista stooria oli jotenkin puuduttava ratkaisu rytmityksen takia eikä sitä yksinkertaisesti enää kiinnostanut Nakajiman räpellykset kun kaikki oleellinen taivaallisen maailmakuvan åyörinnän eteen oltiiin  jo käyty oleellisesti lvävitse.
En nyt kuollaksenikaan muista kuka hitto oli Taiki tai mitä hänen tarinansa jälkeen käsiteltiin, joten enpä sano tähän yhtään mitään.

Jos jotain kaipasin niin se oli konkreettisesti hallinnollisia asioita, enkä lapsenomaista mielikuvatusta siitä, että kun maa saa jumalten osoittaman oikean henkilön hallitsijakseen niin kaikki on kuin taikaiskusta paremmin. En pitänyt ollenkaan siitä että käytäntö jätettiin kuvaamatta ja heitettiin silmille jotain siitä että nyyh kaikilla on kärsimystä ja tuskaa kun on paha jooseppi ruorissa.
Hmm.. Ei se maailma mielestäni mitenkään taikaiskusta parantunutkaan. Minusta siinä edettiin ihan realistisesti askel kerrallaan ja aluksi varsin haparoivin askelin. Mihinköhän viittaat tuolla viimeisellä lauseella?

Hyvä että tuli nyt huomattua että jostain syystä olin alkanut jakamaan sarjoille pisteitä, vaikka ajattelin aluksi vain selostaa jotain ylimalkaisesti ja listata perään plussia ja miinuksia jos niikseen tulee.
Pisteitä tai ei, olisin joka tapauksessa älähtänyt. Tarinoimistasi sarjoista, TK oli ensimmäinen, jota minäkin olen nähnyt lukuunottamatta Claymorea, jonka mainitsit lyhyesti muutama viesti sitten.
tallennettu
Re: Anime ja manga « Vastaus #45 : 25.12.2007 09:05 »
tuhis Vieras Aarrgh, vihaan megapilkottuja viestejä kun joka hiton sanan olemassaoloa saa perustella sadalla sanalla ja tämmöisenä pihvisilmänä menee tunti ennenkuin noista saa selvänkään. Ei se ole analyyttistä vaan pelkästään vaikeilua. Kyllä sitä sen verran sisälukutaitoa on jokaisella ettei tarvitse äyskäröidä turhia pisteitä ja pilkkuja.

Makuasioitten parissahan tässä ollaan. Lodossin jälkeen ei kovin kaksisia isoja fantasioita ole vastaan tullut ja jos tämän kautta päästään johonkin, on se se että olin melko avoin sarjalle. En mitenkään erityisesti halunnut pitää siitä, mutta kaipasin fantasiaa ja tiesin että kun touhu pohjautuu jonkun kirjailijan työhön, olisi mahdollisuudet ties mihinkä kun se tärkein työ on jo tehty. En kuitenkaan voi sanoa että olisin kokenut mitään odotuksien mukaisia pettymisiä joita on joskus jossain muissa tilanteissa koettu. Sarja oli ihan laatuisa muttei puhutellut millään tavalla. Siinä oli kulmia, mutta olivat ne niin symmetrisiä ja läpi nähtyjä, että ei niihin oikein ollut mitään lisättävää. Eivät saaneet pohtimaan tai miettimään mitään.

Satumaisuudessa ei ole mitään vikaa, mutta korkeafantasiasta luovuttiin jo siinä vaiheessa kun näki kartan, joka oli yhtä lapsekkaan yksioikoinen kuin sarjan koko olettamus siitä, että väärän hallitsijan hallitessa kaikki kärsivät, mutta kun paikalla on oikea henkilö niin taivaat siunaavat kaikkea mitä tämä tekee - ensimmäisenä taisivat tehdä hallitsijasta kuolemattoman. Tavallaan teki turhaa... about kaikesta. Missään ei ollut oikein mitään mieltä kun sen tiesi ettei päähenkilö ole oikeasti vaarassa, vaan kysymys on lähinnä siitä, että kuinka monta jaksoa menee siihen että pahikset tajuavat että voisivat yhtähyvin toivoa auringon sammuvan. Angstiystävän storyarcissa oli paljon hyviä asioita, joista aikaisempien sepostuksien lisäksi voisi mainita sen, että tämä oli epänormaali tekijä muutoin äärimmäisen ennaltalaaditussa yhtälössä. Koun kuningas oli tietyssä mielessä ihan hyvä juitsu myös loppujaan, joka pullikoi päähenkilöä vastaan siksi että
Spoileri (osoita katsoaksesi)
Ja tämä on muuten aidosti harvinaista animessa ettei mennä millään tavalla henkilökohtaisuuksiin tyyliin "isäsi tappoi isäni" tms. Harmittaa ettei näitä hyödynnetty kunnolla vaan keskityttiin kuvaamaan tuota turhauttavan tylsää ja ennalta säädettyä jumalallista kiertokulkua.

Originelliutta on vaikea vaatia sarjoilta jotka tuotetaan markkinaseksikkäiksi totutuilla standardeilla. Sepäs se vasta olisikin järkytys jos olisi ollut yksikin kyttyräselkäinen ja ruma henkilö henkilökaartissa, saatika persoonallisen näköinen persoona. Tai edes yksikin joka ei olisi puristettu siitä tusinasarjamuotista. Vain harva uskaltaa kävellä sitä tietä, että hahmon tullessa ruutuun ei tiedä välittömästi kaikkea tämän sielunelämästä ja tarkoituksesta viimeistä piirtoa myöten. Hitto vieköön se olisi tuonut upeasti kontrastia tuon Keikinkin hahmoon, joka oli juurikin niin liuhulettinen ja mystinen kuin luulisi, jos tämä olisi ollut jokin sekasikiö, mutta muuttuisi sitten omassa maailmassaan täksi kauniiksi yksisarviseksi. Plääh. Houn saaren Kirineistäkin huolta pitävä neitoskaarti oli kuin jostain pahaisesta slapstickistä, jossa poika "joutuu" tyttöjen ylläpitämään majataloon *gasp*, ja kaikki on niin mukavaa, pehmeätä ja niin ihanaa että kokoajan nauretaan ja kikatellaan sille kun joku röyhtäisee ja on nolona ruokapöydässä, tai kaatuu portaissa. Nuo eukot alleviivaavat aika hyvin sitä kuinka vähäpätöinen merkitys "oikeilla ihmisillä" on, joitten hallitsemisesta piti kaikessa olla kysymys. Pyörivät vain pumpulissa ja puhuvat Kirineitten pyhyydestä ja puhtaudesta, sekä siitä suuresta tehtävästä joita varten nämä ovat olemassa: löytääkseen hallitsijan ja toimiakseen tämän neuvonantajana, sanomatta halaistua sanaa käytännöstä.

Sarjassa ei ole muuta vikaa kuin se, että siinä ei ole yksinkertaisesti mitään minkä vuoksi jaksaisin katsoa toiset 20 jaksoa - soundtrackistä kun voi nauttia erikseen.
tallennettu
Re: Anime ja manga « Vastaus #46 : 25.12.2007 12:54 »
Joel-san Administraattori * Viestejä: 938 Basaaripisteet: 3 Profiili
Aarrgh, vihaan megapilkottuja viestejä kun joka hiton sanan olemassaoloa saa perustella sadalla sanalla ja tämmöisenä pihvisilmänä menee tunti ennenkuin noista saa selvänkään. Ei se ole analyyttistä vaan pelkästään vaikeilua. Kyllä sitä sen verran sisälukutaitoa on jokaisella ettei tarvitse äyskäröidä turhia pisteitä ja pilkkuja.
Wou, man. Ei minulla ainakaan riittänyt sisälukutaidot, jotta olisin ensimmäisellä kerralla ymmärtänyt, mitä milläkin asialla tarkoitit. Vaikket nyt kohta kohdalta vastanutkaan viestiini, kuten minä vastasin sinulle, oli tämä toinen viesti kaipaamani selvitys useaan kohtaan. Kuten vaikkapa tuohon geneerisyyteen, jonka merkitys ei olisi ikinä selvinnyt minulle ”vaikeilematta”.

Joka tapauksessa homma taisi lopulta mennä niin, että minulle TK oli satu. Sinulle epäonnistunut fantasia tjms.
tallennettu
Re: Anime ja manga « Vastaus #47 : 25.12.2007 21:27 »
tuhis Vieras
Lainaus käyttäjältä: joel
minulle TK oli satu. Sinulle epäonnistunut fantasia

Juu, kenties, vaikka totesinkin jossain tekstinpätkässä ettei satumaisuuksissa ole mitään vikaa. Geneerisyyttä on aikalailla mahdotonta lähteä järkeistämään kenellekään fanille, sillä se olisi jonkinlaisen palkinnon paikka jos joku saisi vakuutettua meikäläisen vaikkapa Jackie Chanin Project A leffan geneerisyydestä, olkoon vaikka jotkut jutut oltaisiinkin tehty aikaisemmin jne - pidän tuosta kuin hullu puurosta eikä muitten mielipiteet sitä muuta. Eikä pitäisikään. En minäkään sitä kyseenalaista että JK on suosittu anime. En vain aikuisten oikeasti itse pitänyt sarjasta ja syyt luettelin mielestäni ihan luettavasti, vaikken askarrellutkaan tekstin kanssa sen enempää kuin mitä sylki suuhun toi.

Ottaen tämän huomioon oli pisteitten antaminen melko kehno juttu. Pelkkiä plussia ja miinuksia tästä eteenpäin.

PS. Taiki oli Tai nimisen maan Kirin, jonka stoorissa tämä nimenomainen paapominen tuli ilmi. Tämän jonkinlainen henkivartija oli se Shanshi tms.
tallennettu
Re: Anime ja manga « Vastaus #48 : 27.12.2007 11:32 »
Tuulisti "Nurse Joyta vähän väsyttää" Jäsen Viestejä: 869 Basaaripisteet: 0 Profiili Sain joululahjaksi Ginga Naberoshi Gin eli Hopeanuoli -boksin, tuon jokaisen 80-luvulla Cittarin alelaarin VHS-kasetteja katselleen sunnuntai-otakun suosikin.

En ollut koskaan nähnyt sarjaa kokonaan, sillä minulla oli lapsena vain sarjan pari ensimmäsitä kasettia. Loppu ei ollut yllätys, mutta tarinan kerronnan valinnat ihmetyttivät. Länsimaisena en ole tottunut näin kummalliseen draaman kaareen ja pitkällisiin "sivujuoniin" - vai oliko kaikki muu sivujuonta?

Hopeanuoli on edelleen rautaa, siihen verrattuna kaikki muut koirat ovat puudeleita ja Lassiekin palaa uuniin. Silti, uskallan väittää että mikäli Hopeanuoli ei olisi ollut niiiiiin erilainen kuin kaikki muut lapsille silloin muinoin tarjotut piirretyt, ei se olisi tehnyt Suomen kakaroihin sellaista vaikutusta kuin se teki. Ja olihan siinä momenttia, kun k-11 (!!!) piirretyssä veri ja ruumiinosat lentävät ja elämä on pelkkää hakkaamista ja kärsimystä ja kunnia on vain kuolemaa.

Kun ensimmäiset iskelmätunnarin nuotit kajahtivat, meinasi siinä silkasta nostalgiasta itku tulla. Hopeanuoli on Hopeanuoli, mutta en silti näyttäisi tätä lapsille jos vaihtoehtona on vaikka Pokemon.
Pelaajalaudan Smurfette principle.
tallennettu
Re: Anime ja manga « Vastaus #49 : 27.12.2007 11:57 »
tuhis Vieras Hopeanuolestahan on semmoinen lastenversiokin. Saksittu.

Itsekään en ole vieläkään Hopeanuolta nähnyt vilahduksia enempää. Omat saman ajan lapsuudensarjat olivat Starzinger, Ultraman ja Luolapoika Rai, joista jälkimmäisin oli halutessaan varsin graafinen.
tallennettu
Re: Anime ja manga « Vastaus #50 : 27.12.2007 12:16 »
Tuulisti "Nurse Joyta vähän väsyttää" Jäsen Viestejä: 869 Basaaripisteet: 0 Profiili
Hopeanuolestahan on semmoinen lastenversiokin. Saksittu.
Niin siis se VHS-sarja oli saksittu, mutta ei silti todellakaan mikään lastenohjelma jos minulta kysytään. Jos Hopeanuolesta poistetaan kaikki veri ja "taistelut kuolemaan saakka", jää jäljelle n. tunti kuvaa juoksevista koirista.

No, en usko että piirretyn veren näkeminen pilaa lapset, mutta ei se päiden repiminen näin teemallisestikaan ole mielestäni kaikkein paras idea "lastenohjelmaan".
Pelaajalaudan Smurfette principle.
tallennettu
Re: Anime ja manga « Vastaus #51 : 27.12.2007 12:27 »
tuhis Vieras
ei se päiden repiminen näin teemallisestikaan ole mielestäni kaikkein paras idea "lastenohjelmaan".

Jeps. Enpä minäkään sitten tulevaisuudessa anna muksujen katsella tai pelata mitä tahansa, mutta eipä sille oikein mitään taida vanhemmat voida edes nykypäivinä. Tuommoinen anime kun Naruto on aika hyvä esimerkki nykysarjasta joka on ulkoisin avuin juurikin lastensarja, mutta satunnaiset verikohtaukset ynnä aikuisemmat teemat saavat miettimään että noinkohan tätä nuoremmille edes näyttäisi. Sarja kun on juurikin semmoista jota itse olisi mukulana taatusti katsonut aamusta iltaan ja unissaankin.

Hittolainen. Nyt tuli nyt aivan yllättäen mieleen joku tämmöinen (kenties kotimainen) animaatio (nukke/paperianimaatio?) jota tuli kirjastosta nuorempana lainattua, ja tuliko kenties televisiostakin jokusen kerran jopa. Jonkinlainen seikkailusatu. Taisi olla monta jaksoa sarjassa ja se oli paikoitellen aivan älyttömän pelottava kun mukulana kattseli. Mikähän sen nimi oli... täytyy käydä penkomassa paikallista kirjastoa. Nostalgiavibat.
tallennettu
Re: Anime ja manga « Vastaus #52 : 27.12.2007 12:39 »
Scarf Smokin' Sexy Style!!! Jäsen Viestejä: 2 575 Basaaripisteet: 4 Profiili
Sain joululahjaksi Ginga Naberoshi Gin eli Hopeanuoli -boksin, tuon jokaisen 80-luvulla Cittarin alelaarin VHS-kasetteja katselleen sunnuntai-otakun suosikin.

En ollut koskaan nähnyt sarjaa kokonaan, sillä minulla oli lapsena vain sarjan pari ensimmäsitä kasettia. Loppu ei ollut yllätys, mutta tarinan kerronnan valinnat ihmetyttivät. Länsimaisena en ole tottunut näin kummalliseen draaman kaareen ja pitkällisiin "sivujuoniin" - vai oliko kaikki muu sivujuonta?

Hopeanuoli on edelleen rautaa, siihen verrattuna kaikki muut koirat ovat puudeleita ja Lassiekin palaa uuniin. Silti, uskallan väittää että mikäli Hopeanuoli ei olisi ollut niiiiiin erilainen kuin kaikki muut lapsille silloin muinoin tarjotut piirretyt, ei se olisi tehnyt Suomen kakaroihin sellaista vaikutusta kuin se teki. Ja olihan siinä momenttia, kun k-11 (!!!) piirretyssä veri ja ruumiinosat lentävät ja elämä on pelkkää hakkaamista ja kärsimystä ja kunnia on vain kuolemaa.

Kun ensimmäiset iskelmätunnarin nuotit kajahtivat, meinasi siinä silkasta nostalgiasta itku tulla. Hopeanuoli on Hopeanuoli, mutta en silti näyttäisi tätä lapsille jos vaihtoehtona on vaikka Pokemon.

Paras animesarja ikinä. Kyllä.
The ultimate skill is to take up a position where you are formless. Those who are able to adapt and change in accord with the enemy and achieve victory are called divine.
tallennettu
Re: Anime ja manga « Vastaus #53 : 27.12.2007 12:49 »
Tuulisti "Nurse Joyta vähän väsyttää" Jäsen Viestejä: 869 Basaaripisteet: 0 Profiili
Hittolainen. Nyt tuli nyt aivan yllättäen mieleen joku tämmöinen (kenties kotimainen) animaatio (nukke/paperianimaatio?) jota tuli kirjastosta nuorempana lainattua, ja tuliko kenties televisiostakin jokusen kerran jopa. Jonkinlainen seikkailusatu. Taisi olla monta jaksoa sarjassa ja se oli paikoitellen aivan älyttömän pelottava kun mukulana kattseli. Mikähän sen nimi oli... täytyy käydä penkomassa paikallista kirjastoa. Nostalgiavibat.
Menee varmasti aivan metsään, mutta miten olisi Leikkitiikeri Luukas? Ihana söpö nimi, ihana söpö lelutiikeri... ja aivan kaamean ahdistava tarina piinaavalla visuaalisella ilmeellä ja helvetistä lainatulla musiikilla. Sitä kyllä antaisin lapseni katsoa koska teema ei sentään ole tappaminen, mutta olisin itse vieressä istumassa koska niin hyvät vanhemmat tekevät kun lapset tutustuvat pelottaviin asioihin.

Niin siis minä olen loistava kasvattaja mutta vain siihen asti kun saan lapsen, sitten minusta tulee varmaan aika tavallinen kasvattaja.

Edit: Ja kyllä Scarf, voin uskoa että Hopeanuoli on mielestäsi se paras anime. Ikinä.
Pelaajalaudan Smurfette principle.
tallennettu
Re: Anime ja manga « Vastaus #54 : 27.12.2007 13:02 »
tuhis Vieras
Leikkitiikeri Luukas

Se sarja oli hirmu synkeä. Muistaakseni. Hämärästi muistaisin joissain tunneleissa menemistä ja salaovia jossain talossa, jossa asui joitain kalmakkaita isäntiä. Siinä missä tekisi mieli löytää tuo sarja, en tiedä että menisikö tuo pilalle kun katsoisi sen näin vuosien ja vuosien jälkeen.

Täytyy penkoa tuo YLEn lastentallenteitten arkisto lävitse.
tallennettu
Re: Anime ja manga « Vastaus #55 : 27.12.2007 13:12 »
Tuulisti "Nurse Joyta vähän väsyttää" Jäsen Viestejä: 869 Basaaripisteet: 0 Profiili
Se sarja oli hirmu synkeä. Muistaakseni. Hämärästi muistaisin joissain tunneleissa menemistä ja salaovia jossain talossa, jossa asui joitain kalmakkaita isäntiä. Siinä missä tekisi mieli löytää tuo sarja, en tiedä että menisikö tuo pilalle kun katsoisi sen näin vuosien ja vuosien jälkeen.
Leikkitiikeri Luukas ainakin tapahtuu suurimmaksi osaksi sellaisessa "mansionissa" jota hallitsee ilkeä, olentoja kiveksi muuttava vanha ukko. Lisäksi siellä asuu mm. palvelijoina toimivia kummallisia valkoisia lintu-olentoja. Sarjassa sitten yritetään lähinnä karata tuolta linnasta ja juoksennellaan niitä lintuja pakoon kapeissa käytävissä.

Todennäköisesti sarja ei ole ihan yhtä pelottava kuin sen muistan, mutta ahdistavalta se ainakin lapsena tuntui. Kirjastosta tuo varmaan löytyy VHS-kasettina vieläkin. Ei ole alkujaan suomenkielinen.

Itse katsoisin mielelläni taas uudestaan, vaikka ajan kultaamat muistot kieltämättä hieman siitä rapistuisivatkin... Siinä sarjassa oli jotain hyvin "Silent Hill -lapsille" -maista.
Pelaajalaudan Smurfette principle.
tallennettu
Re: Anime ja manga « Vastaus #56 : 27.12.2007 14:51 »
tuhis Vieras Hmm, ettei olisi sitten ollut tuo. Nuo valkoiset lintuolennot ja kiveksi muuttaminen tuntuu hirmu tutulta, vaikken osaakaan sen tarkemmin sanoa että miksi. Mimmoinenhan prosessi tuo olisi tuupata VHS:ltä digimuotoon...

Heh, nyt vaan ajamaan tuommoista lätkää elokuvatarkastamolle läpi kuin "Lasten SH" :)
tallennettu
Re: Anime ja manga « Vastaus #57 : 28.12.2007 22:02 »
zoukka guli Jäsen Viestejä: 5 054 Basaaripisteet: 14 Profiili Vähän jo kärsi Hopeanuoli kun sen viimeksi läpi katsoin ja allekirjoitan sen, ettei se olisi "maailman paras anime", ellei sitä olisi naperona nähnyt. Mutta siltikin sarjan rehellisyys, tyyli, musiikki ja dramatiikka vetoaisivat tänäkin päivänä ilman ennakkotietoa/katselua.

Säälin ihmisiä, jotka eivät pentuna sarjaa nähnyt. Tosin kyllä nuo muutkin 80-animet ovat kovaa tykistöä, eli jos Starzinger, Grand Prix ja Candy Candy (kylläpä oli ahdistava sarja skidinä) on nähty silloin joskus, niin kannatti herätä.


Hopeanuoltakin kovempi tapaus oli silti Kapteeni Harlock, josta näin vain yhden videon ja sekin oli jostain (ilmeisen hyvästä) "spin-off"-sarjasta. Siinä Harlockin esi-isä lenteli kaksitasolla menneisyydessä. Uskomatonta tavaraa. 
"polvillaan nintendon edessä"
tallennettu
Re: Anime ja manga « Vastaus #58 : 28.12.2007 22:08 »
Dr. Scientist Jäsen Viestejä: 700 Basaaripisteet: 3 Profiili Hopeanuolen ohella Captain Tsubasa oli parhautta aikoinaan.
tallennettu
Re: Anime ja manga « Vastaus #59 : 29.12.2007 13:49 »
Tuulisti "Nurse Joyta vähän väsyttää" Jäsen Viestejä: 869 Basaaripisteet: 0 Profiili
Vähän jo kärsi Hopeanuoli kun sen viimeksi läpi katsoin ja allekirjoitan sen, ettei se olisi "maailman paras anime", ellei sitä olisi naperona nähnyt. Mutta siltikin sarjan rehellisyys, tyyli, musiikki ja dramatiikka vetoaisivat tänäkin päivänä ilman ennakkotietoa/katselua.

Säälin ihmisiä, jotka eivät pentuna sarjaa nähnyt.
No jaa, kuten sanoinkin kyllä se musiikki oli todella nostalgista, mutta varsinkin se tunnari on niin suoraan kuin suomalaista iskelmätangoa että ei se nyt ihan objektiivista parhautta ole. Taustat ovat hyviä, mutta aika vähän vaihtelua musiikissa on.

Dramatiikka on kieltämättä omaa luokkaansa, mutta kamoon, kuinka pitkään sitä jaksaa innostua siitä, että kaikki haluavat kaiken aikaa kuolla ja tapattaa itsensä kun se on vaan _niiiiin_ kunniakasta? Joo joo, tajusin jo vähemmästäkin, eläminen on nössöille ja taistelussa kuoleminen on parempi juttu kuin sen voittaminen. Tällaisissa sarjoissa japanilainen ajattelutapa alkaa todella lyödä yli - olen todella todella, todella vahvasti sitä mieltä, että sellaiset yksilöt jotka mielummin kuolevat "kunniakkaasti" kuin kestävät häpeää ja epäonnistumista ovat maailman suurimpia luusereita ja noloja jätkiä. Ei kuoleminen ole vaikeaa, eläminen silloin kun se tuntuu rankimmalta on vaikeaa.

En sääli ihmisiä jotka eivät tätä suolestussarjaa nähneet lapsena. Myönnän että sen katsomisesta silloin aikoinaan on ollut se etu, että se avasi silmät ja aivot toisenlaiselle viihteelle. Hopeanuoli on kuitenkin pelottanut ja antanut painajaisia niin monelle lapselle pelkästään Suomessa, että en voi sanoa sitä hyväksi lastenohjelmaksi tai miksikään kulttuuripläjäykseksi joka on sivistänyt ikäluokkaamme. Ja siksi sitä kaikki lapset tietenkin halusivatkin katsoa, minä mukaanlukien.

Mielestäni vielä parempi, vähemmän monotoninen ja ainakin hiukan vähemmän verinen mutta vähintään yhtä dramaattinen City Market - animesarja oli Galaxy Express 999. Tähän päivään mennessä en ole nähnyt sitä samaa versiota DVD:llä (jos tiedätte mistä sen saa, kertokaa toki, kiitos), mutta jonkin muun version kylläkin ja on se vaan laatua - mutta tämä nyt ei varmaan ole uutinen kenellekään animen suurien nimien ja instituutioiden tuntijoille.
Pelaajalaudan Smurfette principle.
tallennettu
Sivuja: 1 [2] 3 4 5 6
Tulostusversio
Siirry:  

Pelaajalauta 2007-2024
Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2006-2008, Simple Machines