Pelaajalauta

Ilmestyy 11.06


SMG2, Metroid: Other M ja Zelda Wii ansaitsevat kunnon aiheet pelaajalaudalla. Nyt avataan peli SMG 2 -aiheella, koska kyseinen peli ilmestyy näistä kolmesta suuresta ensimmäisenä.

Mutta, ilman menneisyyttä ei olisi nykyisyyttä. Päätin siis alustaa aiheen poimimalla mielestäni tärkeimmät Mario-tasoloikat ja kertomalla niistä hieman itselleni tärkeitä muistoja sekä pieniä huomioita. Wanhat Mariot ovat ajan kultaamia teoksia, joita voi vielä tänäkin päivänä pelata varsinkin kaverin kanssa vuorotellen läpi. Tärkein, eli pelituntuma, on edelleenkin terästä ja titaania.



Super Mario Bros. oli minulle, ja hyvin monelle muullekin, ensimmäinen pelaamani videopeli. NES saapui perheeseeni vuonna -88, jolloin 3-vuotiaan innokkuudella ohjasti putkimiestä kerta toisensa jälkeen noloihin kuolemiin. Pikkuhiljaa, isoveljen avustuksella, pystyin läpäisemään muutaman ensimmäisen kentän. Koopan ensimmäinen linna oli kuitenkin vielä siinä vaiheessa taidoilleni liikaa.

SMB 1 on ikoninen konsolipeli, jonka pääteema ja pikselimaisemat ovat miljoonien ja taas miljoonien ihmisten tunnistettavissa. Peli on huima palanen populaarikulttuuria, ja myydyin videopeli milloinkaan. 40 miljoonassa kappaleessa on toki laskettu mukaan konsolipakettien mukana myydyt Mariot, mutta luku on silti huima.

Kun peliä pelaa tänä päivänä, hämmentyy miten pelattava se edelleen on. Kuolemat eivät johdu epäreilusta kenttäsuunnittelusta tai liukkaista kontrolleista - mokailusta saakin syyttää vain omia nakkisormiaan. Peli tulisi pelata ainakin kerran vuodessa läpi, on se niin tärkeä palanen vielä kieltämättä melko lyhyttä pelihistoriaa.




Äärettömän haastava Japanilainen SMB2 jäi nousevan auringon maahan, ja sen tilalla länsimaihin julkaistiin nyt tarkasteltuna hieman omituinen Super Mario bros 2. Peli kiersi tiettyjä Mario 1:n esittelemiä sääntöjä ja toi valittavaksi peräti 4 hahmoa, joilla kuillakin oli omat erityisominaisuutensa. Huolimatta pelin erilaisuudesta ensimmäiseen osaan nähden, otin sen kuitenkin sydämellisesti vastaan ja siihen käytetyt pelitunnit olivat nekin kovaa luokkaa. Peli piti läpäistä kaikilla hahmoilla.

SMB2:n loppuvastukset (pinkki munia sylkevä dino, aurinkolaseja käyttävä rotta, ilmassa leijuva tulipallo) kutkuttivat mielikuvitustani siinä määrin, että käytin paljon aikaani pelihahmojen uusintaamiseen paperille. Piirsin, piirsin ja piirsin. Hahmoissa oli oltava jotakin äärimmäisen kiehtovaa.

Mario-pelien outolintu pitäisi pelata jossain vaiheessa uudestaan läpi. Viime kertaisesta läpäisystä onkin jo aikaa vuosia. Yksi asia vain pelottaa: muistatteko "avainten vartijat"? Omituiset, humanoidin kasvoiset ilmassa leijuva päät, jotka lähtivät jahtaamaan Mariota kun tämä haki alhaalta putkesta avaimen. Hyytävää kamaa.




SMB. 3 on pyhä. En vielä tänäkään päivänä tiedä, pidänkö enemmän Mario Worldista vai SMB 3:sta. Onko mahdollista rakastaa kumpaakin yhtä paljon? Jokatapauksessa, peli on tolkuttoman makea tasoloikka, jota jaksaa varsinkin kaksinpelinä pelata ongelmitta vielä nykyäänkin - vaikka jokainen salaisuus olisikin tongittu esiin. Kentät ovat nautittavan lyhyitä rypistyksiä, jotka taitava pelaaja pinkoo juoksunappi pohjassa läpi. Pelaamisesta tulee tällöin vaistojen varassa taiturointia, joka nappiin mennessään palkitsee loistavalla tavalla.

Pelissä riitti nähtävää ja koettavaa, välitunneilla sen salaisuuksista liikkua monia perättömiä huhuja. Oli joukossa tottakin: esimerkiksi kolikkolaiva, johon en uskonut ennenkuin omin silmin pääsin sen kokemaan.

Mario pääsi SMB3:ssa toikkaroimaan ensimmäistä kertaa ns. maailmankartalla. Mikään kovin massiivinen se ei ole, mutta toisaalta sisältää tukun makeita salaisuuksia, jotka voi löytää vasaroimalla oikeita kiviä. Palkintona pelaaja pääsi usein sienitaloihin, joista hyvässä lykyssä saattoi löytää harvinaisen esineen. Esineistä päästäänkin pukuihin, jotka ovat ehdottomasti SMB 3:n suola! Sammakkopuvulla Mario teki vedessä temppuja, joita olisi mahdoton ilman pukua suorittaa. Tanooki-Mario taas kykeni muuttamaan pariksi sekunniksi patsaaksi, jonka läpi viholliset kävelivät Mariota vahingoittamatta. Harvinaisella vasaraveljes-puvulla putkimiehemme sai kyvyn viskoa vasaroita vihollisten naamaan. Puvut toivat valtavasti hauskuutta peliin. Ne olivat sopivan harvinaisia, jonka takia puvun käyttäminen tuntui speciaalilta. Niitä ei jaettu pelaajalle liikaa.

Mitäpä tässä voi enää sanoa? Huima klassikko.




Kun Mario-sarja siirtyi tehokkaammalle alustalle, se näkyi monella tavalla. Maailmat olivat värikkäämpiä ja kookkaampia, musiikki parempaa ja pelissä oli rutkasti enemmän salaisuuksia löydettäväksi. Super Mario Worldin SE juttu oli kuitenkin Yoshi-lohikäärme, jonka selässä Mario saattoi ratsastaa läpi sienivaltakunnan. Myöhemmässä vaiheessa peliä oli mahdollista löytää erivärisiä Yosheja, joilla kullakin oli oma pieni erityisominaisuutensa.

96. Kaikkihan tuon luvun tietävät: niin montaa kenttää pelissä on ja tuo luku on mahdollista saa lukemaan pelin tiedostonhallintaan. Luulin kuitenkin pitkään, että se tarkoitti prosentteja ja että minulta puuttuisi vielä niitä neljä pelin täydellisestä läpäisystä. Olin kuitenkin jo saanut kaikki kentät auki...! No, hauskaa pelaaminen oli silti vaikka uutta löydettävää ei enää eteen tullutkaan.

Mario Worldin pelimaailman rakenne on mahtava: keltaiselle merkityt kentät ovat yksinkertaisia, vain yhden "maalin" sisältäviä ratoja. Punaisella merkityt taas sisälsivät kaksi erilaista maalia, joista monet olivat erittäin kinkkisiä löytää. Pirullisimpia olivat haamutalojen kätketyt loput.

SMW ja SMB3 ovat omalla listallani niin tasaväkisiä, etten nostaa kumpaakaan toisensa yli. Kolmosessa on huimia pukuja, kun taas SMW:n valtti on valloittava Yoshi. Pelattavuushan molemmissa on huippuluokkaa eikä ratasuunnittelu petä missään vaiheessa. Oikeastaan Mario Worldissa kenttädesign yltyy huikeuksiin salaisissa special-maailmoissa, joiden vaikeusasteessa ei pihistelty.

Mario Worldin keskusmaailma ja sen kentät huokuvat tunnelmaa. Sen värikkäisiin maisemiin on suoranainen ilo palata - on kuin morjestaisi vanhaa tuttua kadulla ja vaihtaisi kuulumiset.




Super Mario 64 on kohta 15 vuotta vanha peli. Uskomatonta. 3D-pelien suunnannäyttäjä on yhä mukava pelata, vaikka paras terä pelin visuaalisuudesta onkin jo aikaa sitten karissut pois. Uskon silti, että nostalgian voimaa ei tarvita, jotta pelistä voisi nauttia vuonna 2010. Monet sen tehtävistä ovat äärimmäisen hyvin suunniteltuja ja kenttien monipuolisuus pitää kiinnostusta hyvin yllä. Jos kyllästyy vaikean laava-kentän viimeiseen tähteen, voikin mennä metsästämään puuttuvia tähtiä lumikentän maisemiin. Ja sen jälkeen vaikkapa kuuntelemaan vesimaailman rauhoittavaa ja unenomaista musiikkia.

Olin aikoinaan pässi, ja jätin SM64:n julkaisussa vaille huomiota. F1 World Grand Prix kiinnosti enemmän. Olin myös sitä mieltä, että 3D ei sovi Mario-peleihin. Kuinka väärässä olinkaan. Eräänä tylsänä iltana päätin vihdoin kokeilla peliä - ja huomasin siltä istumalta keränneeni tähtiä monta kymmentä!

Peli kasvoi, kasvoi ja kasvoi. Vaikeimmat tähdet ja radat (Tick Tock clock & Rainbow road) aiheuttivat harmaita hiuksia. Peli tuntui silti reilulta, ja etenemistä tapahtui vaikeimmissakin tehtävissä yleensä jonkin verran. Tuntikausien kamppailujen jälkeen ansaittu tähtönen palkitsi huikealla tavalla; sen eteen tunsi todellakin tehneensä töitä. Palkinto 120 saatuaan ei ollut paras mahdollinen, ja herätti lähinnä närää: miksi näyttää Yoshia, jos sitä ei saa käyttää?

SM64:n esittelemät asiat elävät monissa 3D-peleissä nykyäänkin. Omalle sarjalleen se oli myös äärimmäisen tärkeitä määrityksiä tehnyt peli. Jonkinlainen kaksinpeli olisi muuten ollut kiva, että kaverin kanssa olisi saanut vaikkapa Luigi-hahmon kanssa koluta tähtitehtäviä vuoron perään. Yhtäaikaista co-oppia en sentään odottanut, mutta hot seat -moninpelikivakin olisi saanut hymyn huulille.




"Odotin tätä kuin kuuta nousevaa" olisi rikollista vähättelyä. Ostettuani GameCuben heti julkaisupäivänä ja pelattuani Luigi's Mansionin ja Star Wars: Rogue Squadron 2:n läpi ties kuinka monta kertaa, yltyi odotus uutta Mario-tasoloikkaa kohtaan lähes sietämättömiin mittoihin. Jokainen uusi ruutukuva ja hype-ennakon tiedonmurunen tuntui tekevän odotuksen entistä vaikeammaksi. Jostain syystä, en kuitenkaan missään vaiheessa pelännyt pettyväni peliin.

Ei se kyllä pettänytkään. Syksyllä 2002 Sunshine vihdoinkin saapui kaupan hyllyille, ja sen sieltä nappasin heti julkaisupäivänä Espoon vierailun aikana. Se oli juuri niin huikea peli kuin olin mielessäni kuvitellutkin. Mahtavinta oli Ricco Harbor -kenttä, jonka huipulta avautuva näköala alas kirkkaaseen meriveteen oli kahdeksan vuotta sitten käsittämätön näky. Mario Sunshinen vesiefektit näyttävät vielä nykyäänkin hyviltä, kuvitelkaa minkä näköisiä ne olivat vuonna 2002...

Sinisten kolikoiden jahtaaminen aiheutta pientä närää, mutta toisaalta Fluddittomat kentät paikkasivat paljon. Huikean haastavat pomppuradat olivat melkeinpä pelin parasta antia. Harmi, että moni pelin tähdistä tuntui vähän halvalta ja nopeasti tehdyltä, varsinkin edeltäjäänsä verrattuna. Kenttiäkin oli paljon vähemmän eikä niiden teemoissa ollut samanlaista vaihtelua kuin Super Mario 64:ssä, kaikki kun sijoittuivat Delfino-saaren paratiisimaisiin maisemiin.

SMS on silti monella tapaa minulle hyvin rakas peli. Se palautti Yoshin, sisälsi paljon hauskoja tehtäviä, sen ohjattavuus itse kontrolloitavine kameroineen oli erinomainen. Fludd mahdollisti luovia ratkaisuja pelimekaniikassa: monesti kentät kykeni pelaamaan sekä vaikealla että helpolla tavalla läpi.




Kun Mario Galaxy oli omalta osaltani läpi pelattu, hehkutin sen olevan paras pelaamani videopeli milloinkaan. En kadu kyseisiä sanoja.

Ratojen mielikuvituksellisuus ja mahtava, orkesterin kanssa soitettu soundtrack saavat pelin heräämään henkiin tavalla, josta Wiin 3rd party -kehittäjät näkevät vain päiväunia. Pelin moottori on huikeaa katsottavaa. Pelin tyylin takia Nintendoa ei oltu enää pakotettu sitomaan kenttiä saman tyylisuunnan alle, joten EAD:n pojat saivat antaa mielikuvitukselleen täyden vallan. Lopputulos synnytti niin kutkuttavia kenttiä, että suurin osa Mario Sunshinen kuvastosta tuntuikin äkkiä kovin tylsältä ja mielikuvituksettomalta.

Pelattavuudessa ei onneksi oltu lähdetty kikkailemaan Wiin tunnistussensoreilla liikaa, vaan kontrollit luottivat pääasiassa hyviin ratkaisuihin. Peli olisi tuntunut hyvältä varmasti Gamecuben ohjaimen tapaisellakin ratkaisulla, mutta SMG todisti, että Wiinkin kapulalla oli mahdollista pelata tasoloikkaa kuin vettä vain.

Muuten, palkinto kaikkien tähtien keräämisestä oli nyt viimein kohdillaan: Super Luigi Galaxy oli todellinen kädenojennus fanien suuntaan. Pelimekaniikkaakin muuttui siinä sivussa paljon, sillä vihreänuttuista kaveria oli paljon liukkaampi hallita. Se oli siis aivan uusi haaste.




Niin, uusi peli on tulossa kesäkuun puolivälissä. Herreguud! Niinkö pian? Enää siis 1,5 kuukautta ja pääsemme pelaamaan uutta Mario-tasoloikkaa.

Hirveästi asioita en pelistä vielä tiedä. Toki se se, että Yoshi tekee paluun, on ollut tiedossa jo pidemmän aikaa. Ja se, että ilmeisesti osa kentistä on tuttuja edellisestä pelistä. Pari traileria kuitenkin riitti vakuuttamaan, että tulossa on toinen osa puhdasta parhautta. Sama kutkuttava mielikuvituksellisuus ja elämyksellisyys näyttäisi trailereiden perusteella olevan läsnä myös toisessa osassa.

On hyvä, että Nintendo ei ole mehustellut peliä videoidessa ja ruutukuvissa puhki. Jotain jää yllättäväksi ja itse koettavaksi, kun pelin saa omiin kätösiin ja wii-konsolin sisään pyörimään. Mitäköhän tällä kertaa kaikkien tähtien keräämisestä seuraa? Itse en laittaisi toista Luigi-seikkailua pahitteeksi.

Jännittää myös, kierrättääkö SMG2 samaan tapaan tiettyjä klassisia Mario-melodioita kuin mitä ykkösosa teki. Silloin aikoinaan SMB3:n musiikkien pärähtäessä ilmoille fiilis oli kattohirsien tasolla.

Yoshi ratkaisee voiton SMB3:lle.

P.S. Miksei noita kuvia ole upattu Pelaajalautaan? :(

Hyvä pointti, unohdin taas kokonaan tuon ominaisuuden olemassaolon. Täytyy varmaan vaihtaa Mario-kuvien hostipaikka jossain vaiheessa laudan omaan, imageshackissa kun ei kuvat välttämättä kestä ikuisuuksia näytillä.

Tuleviin Metroid ja Zelda -ketjuihin huomioin tuon viimeistään.  :)

Suosikki Mario-pelini on The Thousand-Year Door. Tosin se ei kyllä ole tasoloikka...

Galaxy 2 on ostoslistani kärjessä. Ykkönen oli mitä mainiointa pelattavaa, ehkäpä jopa paras pelaamani 3D-tasoloikka ikinä ja jos kakkonen onnistuu olemaan vähänkin yhtä nautinnollinen kokemus kuin ykkönen, niin eihän tässä suinkaan mistään tavanomaisesta pelihankinnasta ole kyse. Tosin jos Galaxy 2 pyrkii olemaan parempi, niin saa kyllä luvan olla oikein paljon kaikkea uutta kivaa.

Loistothread!

Mariot ovat olleet aina lähellä sydäntä, harmillisesti en Wii:n puutteen takia pääse näitä uudempia vielä kokemaan. Ehkä sitten joskus kun tulee hommattua halvalla moinen laite.

Niin ja Mario 3 on selkeästi se paras näistä, tajunnanräjäyttävä peli aikanaan. SMW ei ollut lähellekään yhtä innovatiivinen silloin kun se julkaistiin, lähinnä toistettiin Mario 3:sen loistavaa kaavaa.

Näyttäisipä kakkonen parantavan ensimmäisestä pelistä selkeästi. Pieni hubi on se paras uudistus.

Harmi, ettei ole enää Wiitä.

Ensimmäinen Galaxy oli kyllä mahtava peli kaikilla osa-alueilla. Hyvä että julkaisevat ainakin tämän yhden jatko-osan samalla pelimoottorilla, kuitenkin niin että uuttakin näyttäisi olevan mukana. Yoshi gameplay nayttää herkulta: http://www.gametrailers.com/video/multi-target-tongue-super-mario/64971

Olisi ollut kyllä pelimoottorin rikollista haaskausta jättää jatko-osa tekemättä. Kaksi samalla moottorilla pyörivää 3D-Mariota yhdessä konsolisukupolvessa on oikeastaan aika ihanteellinen määrä.

Ehkä pitäisi vetäistä SMG1 tässä kuussa läpi pohjille.  :)

Jos on Luigero avattu, niin sillä pelaaminen on yllättävän hauskaa Marioon verrattuna. Kunnon letkumakkara.

Opi pelaamaan peliä! (http://www.nintendo.fi/images/wii_super_mario_galaxy_2_large.jpg)

Mitäköhän tuohon nyt sanoisi?

No sanotaan nyt vaikka että hieno homma. Jos on hyvin koostettu opas-DVD niin varmasti madaltaa aloittelijoiden kynnystä päästä peliin sisään.

Jep, ei tuosta haittaakaan ole.

Olisin silti ottanut vastaan 2 tunnin making offin, jossa oltaisiin pelin kehityskaaren ajan palloiltu EAD:n toimistoilla, haastateltu Shiggeä kahvinkeiton lomassa ja muutenkin nähty miten se taika tapahtuu.  8)

Nipa on harmiksi todella salamyhkäinen noissa asioissa. Eivät halua taian pääsevän karkuun.

http://www.youtube.com/watch?v=O07vq5HhfrI

Luigi on nyt valittavissa ilmeisesti ennen pelin läpäisyäkin. Ei ehkä ihan kaikkiin kenttiin, mutta kenties suurimpaan osaan.  :)

EDGEltä kymppi: http://edge-online.com/magazine/review-super-mario-galaxy-2

Varmaan ihan ok peli.

ISO kenttäspoileri  (kyseessä saattaa olla jopa palkinto 120 tähden keräämisestä):

Spoileri (osoita katsoaksesi)

Pelissä on Throwback Galaxy, jossa on kenttiä wanhoista Mario-peleistä. Japanin nintendo.comissa on video SM64:n Whomp Fortressista!

 :o

Ei saatana...

Spoileri (osoita katsoaksesi)

Jo pelkät ykkös Galaxyn nostalgiset musiikit (Sweet Sweet Galaxy) saivat tipan linssiin, mutta nyt tämä!

Totta. Nintendon peleihin on kautta aikojen ollut todella vaikea päästä sisään.











 :lol:

DVD on varmaan tehty ajatellen niitä, jotka eivät ykkös Galaxya saati muitakaan Marioita ole pelanneet. Tästä jatko-osatahan luvataan haastavampaa pelattavaa, kuin ykkönen oli.

DVD on tehty varmaan aivokuolleita ajatellen ja pakkohan tuon uuden Galaxyn on vaikeampi olla, kuin ensimmäisen, senhän käveli lävitse.

Paitsi "Luigis purple coins", sitä tahkotessa alkoi jo pieni epätoivo jäytämään.

Mutta kun viimein meni läpi, palkitsi se huimasti!

Oot missannu tuon pointin ihan kokonaan. Ei sen DVD:n tarkoitus ole opettaa meitä pelaamaan peliä. No, ehkä siellä voi jotain tärppejä olla, mutta uskoisin että tarkoituksena on madaltaa kynnystä niille jotka eivät videopelejä muuten pelaa. Tai ehkä niille jotka on hommanneet Wiin Sportsin ja Fitin takia ja päättävät sitten kokeilla perinteistä pelaamista.

IGN:n editor roundtablessa osa jengistä ei luonnollisesti osaa ymmärtää Galaxyn loistokkuutta, mutta osan kokemukset lupaavat hyvää, esim Brian Altano: And then, I played Super Mario Galaxy 2. A lot. And once again, it's brilliant. Gamers worrying that this sequel is just a retread of old ideas can stop. Galaxy 2 is an untiring bombardment of brilliance and surprise. It's also one of the toughest games Nintendo has ever made, tempting me to throw the controller down in defeat on more than one occasion. But again and again, I'd return, determined to grab that just-out-of-reach comet coin or topple that ridiculously hilarious looking boss. I'm looking forward to unlocking every stage, collecting every star and exploring every inch of Galaxy 2. Nintendo, somehow you've done it again.

Vihdoinkin Nintendolta peli pelaajille. Odotan kieli pitkällä sitä, kun pääsen heittämään ohjaimen seinään. ;D


Mun mielestä toi DVD on edelleen ihmisten aliarvioimista. Mikään ei ole tylsempää, kuin että joku opettaa kädestä pitäen. Toki ei tuosta varmaan haittaakaan ole, kunhan ei hinnassa näy.

Mutta. . . eikös tuo DVD ole oikeastaan kuin ohjekirja liikkuvalla kuvalla ja äänellä? Jos on, niin eihän tuo nyt niin kummoinen asia ole.

Tulihan ainakin parin Lucasarts-seikkailun mukana pieniä, parin ekan ruudun läpipeluuohjeitakin. . .

Eiköhän tämä nyt ole tarkoitettu niille parillekymmenelle miljoonalle jotka omistavat vain Wii Sportsin ja Wii Fitin. Varmasti tarpeellinen.



Ja on muuten loistava peli.  ;)

Koskien pelin rakennetta/tähtien määrää:

Spoileri (osoita katsoaksesi)

Pelissä on ilmeisesti 240 uniikkia tähteä!. 120 "varsinaista" tähteä ja 120 vihreää extra-tähteä.

Mä en kestä enää.

SMG2 tulee olemaan sellainen paukku, että maailma tulee jakautumaan kahteen todellisuuteen sen voimasta...  8)


Ja perkuleen finngamer, voiko olla näin kateellinen.  :P

IGN arvosana Galaxy 2:lle

Spoileri (osoita katsoaksesi)

 10.0 ! Uskomatonta. Ei ole tainnut Ocarina of Timen lisäksi muu saanut täysiä pisteitä IGN:ltä?

Gametrailersin videoarvostelu (http://www.gametrailers.com/video/review-super-mario/100404) spoilaa tukuttain kenttiä, mutta peli näyttää siinä aivan USKOMATTOMALTA.

Uskomattomia arvioita. Voiko kyseessä oikeasti olla jopa parempi peli kuin ensimmäinen osa.

No hubi vain nopeammaksi ja siinähän on jo Galaxya parempi jatko-osa paketissa. Varsinkin kun haastetta kuuluu olevan.

Toisaalta taas IGN on arvostelu-saittien pohjamutaa.

Keskusmaailma ei ainakaan minua haitannut millään tavalla ykkösessä. Ei se niin mielenkiintoinen ollut kuin Peachin linna super mario 64:ssä tai edes delfino plaza, mutta hyvä silti.

Graig Harrisilla on ollut usein ihan hyviä arvosteluita ja suhteellisen tiukka linja. Mitään yleismielipidettä IGN:stä on paha sanoa kun on niin monta tekijää pelissä. Ehkä nyky Gamespotin kuitenkin luokittelisin tuonne pohjamutiin. Täytyy myös muistaa että mairittelevia arvosteluita on tullut jo useammalta taholta.

Itse pidän myös tuosta perinteisestä kenttävalikosta.

EDGEltäkin kybä. Taidanpa itsekin tämän hankkia, olisi ensimmäinen Wii-pelini sitten paskan No More Heroesin.

http://www.gamespot.com/wii/action/supermariogalaxy2/review.html

WTF is going on?! Jopa yleensä Wiitä himmeesti dissaava GameSpot pamautti pelille täyden kympin.

Niin, tai sitä heikompaa arvosanaa olisi voinut odottaa täältä: http://www.giantbomb.com/super-mario-galaxy-2/61-26839/reviews/

Pelin koko OST kuunneltavissa Youtubessa: http://www.youtube.com/user/MahitoYokota

Miten tässä tallennetaan? Peli on japaniksi, eikä mistään tunnu löytyvän tallennuspistettä.

Peli tallentaa automaattisesti silloin tällöin, mutta Save and Quit löytyy Remoten miinus-nappulan alta. Alempi vaihtoehto, sitten OK on oikeanpuoleinen.

Elleivät sitten ole vaihtaneet nappien paikkoja euroversioon.

Juu, kiitoksia. :)

World 1 vedetty läpi ja onhan tämä ihan jumalattoman hyvä peli. Jos malttaisi vetää maailma per päivä -vauhdilla, niin tätä saa tahkota kyllä mukavan aikaa. Tähtiäkin vasta löytynyt 11 kappaletta eli vaivaiset 229 keräämättä. Hullua!

Mikä tarkoitus muuten noilla isoilla kolikoilla on? Joita siis löytyy joistain kentistä ja jotka on merkitty myös kenttien läpäisystatseihin? Ovatko ne vain lisäkeräilyn vuoksi?

Joo, ihan hullua miten paljon pelattavaa tässä ainakin tuntuu olevan. Itsellä 24 koossa ja muutama tunti mennyt oikein kivasti.

Ne isot kolikot ovat komeettakolikoita. En ole ihan varma ovatko vain keräiltävää, vai ovatko vaatimus tuleville komeettahaasteille.

Kateellisuus puskee pintaan.  ;D

Vielä viikko pitäisi jaksaa odottaa. Dayyyyyuuumn.

Se Opi pelaamaan peliä -DVD on hämmentävä kiekko.

Suurin osa siinä on opetusta ihmisille jotka eivät ole pelanneet yhtään videopelejä. Oikeasti, sen sijaan että sanotaan "Mario liikkuu ohjaussauvaa liikuttamalla", käydään läpi eteen, taakse, vasemmalle ja oikealle, kaikki suunnat varustettuna omilla videopätkillään.


Mutta mukana on myös melkein superplay-tyyliin pelinäytteitä jostain pelin challengeista, ne olivat jo ihan hauskaakin katsottavaa.

Loistavan ensimmäisen osan jälkeen, pakkosaada-listalle ehdottomasti päätyy Galaxy 2 myös. Arviot ainakin olleet lupaavia. Ykkösosa oli jo niin loisto, että ei niillä eväillä voi kerta kaikkiaan mennä metsään.

Nyt pitää alkaa miettimään jo ostopaikkaa.  8)

Pelitalo (http://www.pelikauppapelitalo.fi/) tarjoaa 53.45 € hintaan. Suomen halvin? Lähellä ainakin, ellei Gigantti vedä esiin 49,90 tarjoustaan, jota se on tavannut monien odotettujen pelien kohdalla tehdä.

Toki Gamestopin vaihtotarjous olisi se kannattavin, mutta kun ei oikein ole vaihdokkaita.

http://www.verkkokauppa.com/popups/prodinfo.php?id=45669 (http://www.verkkokauppa.com/popups/prodinfo.php?id=45669)

Eikös teillä siellä pääkaupunkiseudun Citymarketeissa jotain halpoja Wii-pelejä ollut myynnissä? Sieltä vaan pari mukaan ja Gamestoppiin. Wiin bannilista kun on vielä toistaiseksi niin pieni että melkein kaikki käy.  ;)

Ei Galaxy 2:n kohdalla jaksa alkaa säästelemään. Julkkarina Selloon ja peli kouraan.

Verkkokaupan tallinnan varastosta tilatessa on se huono puoli, että luisuu melkein aina julkkaripäivästä pelin saaminen. Ja tätä olisi tosiaan aika mukavaa päästä jo viikonlopun aikana pelaamaan - eikä lukea pelkkiä toisten hehkutusviestejä suunnattoman pelihimon vallassa.

Mutta ehkä käväisen katsomossa josko CM tarjoaa yhä Bambinmetsästys III:a ja Ratsastusleiri: Among Friends -pelejä eurolla kipale.

Gigantti taisi juuri ownata kaikki:

*Peruu verkkokaupan tilauksen*

Kiitän!  ;D

Tämä peli on kyllä hyvä, mutta puheet vaikeusasteen korottamisesta on silkkaa pötyä, ei tämä ainakaan ykköstä vaikeampi ole (ellei jopa helpompi). Lisäksi se opetus-DVD taitaa olla pahemman luokan aliarviointia pelaamattomia kohtaan, puhumattakaan siitä että tässä tuputetaan muutenkin aivan helkkaristi apua. Kaikkien taidokkaiden on turha odottaa tältä peliltä ns. haastetta, sillä tähän asti ainakin minun pelikuolemani ovat olleet vain seurausta siitä kun hyppään vahingossa vinoon ja tipun pohjattomaan avaruuteen tai jos hyppään ajatuksissani johonkin pian katoavaan laattaan liian myöhään.

Kuinka pitkällä olet pelissä?

Piakkoin World 3 läpi.

Eli olet käytännössä kerännyt kaikki tähdet, joita pelillä on tarjota!

Kyllä vaikeustaso ainakin minusta on ollut juuri sopiva. Komeettahaasteet ovat mukavan kinkkisiä jo tässä vaiheessa (~40 tähteä kerättynä) ja haaste kasvaa varmasti eteenpäin mentäessä. Turha tuomita, jos olet pelannut peliä vasta murto-osan. Ja harva peliltä mitään hc-tykitystä heti ensimmäisistä tasoista alkaen haluaa.

Djuu, vitosmaailmasta eteenpäin kun pääsee, niin alkaa sitä haastetta löytymään mielestäni ihan tarpeeksi (ekassa SMG:ssä ei haastetta ole missään tähdessä minusta). Jotku komeettatehtävät on perkeleen ärsyttäviä tässä  :lol: 76 tähtee mulla tällä hetkellä ja meinas tulla jo eka game overi Clockwork Ruinsin purple coinsissa  ;) Ei oikeen luonnistu täsmätasoloikka aamuyöstä. Kohta sitten uudestaan yrittämään.
Edit: ekalla yrityksellä meni äsken, ei se niin vaikea ollutkaan

Varmaan yli puolet peliajasta oon pelaillut ihan hymy perseessä. Videopeli, eikä mitään muuta. Melkoista tykitystä, yks niistä parhaimmista peleistä koskaan, sen huomaa jo nyt alussa.

//Nelos maailman ensimmäinen kenttä. :O

On kyllä juuri sopiva haastetaso. Tottakai alku meni lämmitellessä. Ja juuri näiden lämmittelykenttien takia peliä uskaltaa suositella myös emännälle. (Girl friend mode on onneksi myös tässä mukana.) Luvassa on varmasti erittäinkin haasteellisia kenttiä, varsinkin kun komeettahaasteiden marginaalit pienenevät koko ajan.

35 kasassa. Olen koeattanut tasaisesti keräillä tähtiä, välillä edeten eteenpäin, välillä palaten aiempiin galakseihin ja välillä niitä prankster komeettoja.

Jostain syystä Luigilla pelailu ei ole pahemmin napannut. Yoshi sitävastoin tuo loistavasti vaihtelua pelattavuuteen. Toivottavasti Yoshi -kenttiä olisi runsaasti ihan loppuun asti.

Vasta tänään kävin hakemassa Marion! Korkkaus menee huomiseen, mutta silloin alkaakin tahkoaminen sellaisella meiningillä että alta pois!

Onko tämä peliä pidemmälle (lue: läpi) pelanneiden mielestä Maailman paras peli osa 2?

Nice!! 8)

Jaahas, tyttöystävä kaivoi repustaan ylläriksi Super Mario Galaxy 2:sen huomiseksi synttärilahjaksi. Oli aika pommi.  8)

On  :)

Eilen korkkasin pelin ja tällä hetkellä tähtimittari näyttää lukemia 82!  ;D  Miten hyvä peli voi olla? Aivan älyttömän hyvä, parempi kuin edeltäjänsä.

Vaihtelun määrä ja kenttäsuunnittelun mielikuvituksekkuus ovat niin kovalla tasolla, että pahaa tekee, siis toisten pelivalmistajien puolesta. Pelissä on vihdoin myös se aito ja oikea Yoshi, vettä pelkäävän Sunshine-Yoshin sijaan. Vihreän kaverin näkeminen uimassa on hieno näky!

Kentät ovat lähes poikkeuksetta jännittäviä, hyvin suunniteltuja ja mielenkiintoisia. Niitä pelaa ihmetys silmissään ja "mitä seuraavan kukkulan takaa paljastuu" -periaatteella. Sieltä todennäköisesti paljastuu jokin uusi pelimekaaninen asia - SMG2 ei kierrätä, se heittää eteen jatkuvasti uutta ihmeteltävää.

Throwback Galaxy oli aivan helvetin makee, ja suorastaan harmitti kun ruutuun tuli teksti "Galaxy completed". Oli niin maagista pelata tuolla alueella!


Aikamoisella ahminnalla tätä pelaan. Mutta kun ei voi mitään: vielä yksi, vielä yksi, vielä yksi.. Ja huomaa seitsemän tunnin hukkuneen johonkin. Kyllä Nintendo vaan osaa, saakeli vieköön.

Oho, kova tahti sulla. Itellä 65 tähteä kerättynä. Pikkuhiljaa mennään; kymmenen tähteä per pelikerta on ollut sopiva tahti allekirjoittaneelle. Ensimmäisiä oikeasti haastavia kohtia tullut myös vastaan. Game Over ei kuitenkaan pääse yllättämään, kun lisäreitä tulee kinkkisissäkin kohdissa.

Kyllä tässä voi pikku hiljaa myöntää että parempi tämän on kuin ensimmäinen Galaxy. Yoshi, näppärämpi kenttävalikko, vaihtelevat power upit, vaihtelevat kentät ja pelattavuus. Kuuluu tosiaan niihin parhaimpiin videopeleihin.

119!

Ja minä kun luulin, että Luigi's Purple coins oli SMG1:ssä vattumainen! Varjokloonit kintereillä ja pakote kerätä KAIKKI kolikot pisti vähän 1-upeja palamaan.  :lol:

Jäljellä on vielä Boss Blitzin aikahaste, sitten olisi ensimmäinen kierros paketissa.


Mitä mieltä olette muuten soundtrackista? Se on erittäin hyvä, mutta ei mielestäni ihan yllä ensimmäinen pelin tasolle. Ykkösessä oli kappaleita, joita hyräilen vieläkin. Muun muassa Gusty Gardenin musa. Pientä napinaa vain. Enkä todellakaan meinaa että soundtrack olisi keskinkertainen. Mielipideasioista lienee kysymys jälleen kerran.

Ja 152 tähteä.

Pääpelissä vähälle huomiolle jäänyt Luigi on noussut pinnalle näitä vihreitä tähtiä napsiessa. Itseasiassa ne ovat suunniteltu pidempää ja korkeampia loikkia hyppivää veljeä varten. Hieno homma, että vihreänuttuisellekin putkimiehelle löytyi pelissä käyttöä.

SMG2:n imuvoima on käsittämätöntä luokkaa. Voi olla, että suhteutettuna ensimmäisien päivien peliaikaan, on tämä mennyt Zelda: Wind Wakerista ohi omalla ennätyslistallani. Ja voi pojat, minä pelasin sitä peliä julkaisuviikolla aika himmeästi. Mariota on vaan tullut pelattua melkein kaikki valveillaoloaika viime päivät!  ;D   Time well spent.


Toiston uhallakin: on kuin taideteosta pelaisi. Ja nykyisen Gamerankings (http://www.gamerankings.com/browse.html) (#1)-sijoituksen perusteella kriitikotkin ovat samaa mieltä.

242.

Nyt siis peli on pelattu läpi niin täydellisesti kun sen voi pelata.

Viimeinen tähti oli kenties vaikein tähti missään Mario-pelissä. About tunnin pelaamisen jälkeen tyydytys oli siis uskomattoman suuri, kun viimeinen tähtönen oli minun.

Tämä on hienoin pelikokemus minulle, koskaan. Siitä ei ole mitään epäselvyyttä.

Tässä vaiheessa kuuluisi sanoa, että miten ihmeessä Nintendo pystyy ylittämään tämän, mutta koskapa ensimmäinen SMG:n tapauksessa sanoin jo täsmälleen samaa, niin olen aivan vaiti. Ja jään odottamaan seuraavaa 3D-Mariota, joka nähdään todennäköisesti vasta Nintendon uudella kotikonsolilla. SMG2 on aivan käsittämätön peli. Sanaton.



11/10

101/100

ja 6/5.


(sori spämmistä)

58 tähteä ja vasta alkaa lämmetä. Pirun nerokkaita kenttiä on tullut jo heti alusta alkaen vastaan, jättää kyllä ykkösgalaxyn kentätä varjoonsa.

Huomenna lisää   8)

242kpl kertyi tähtiä mittariin viime viikonloppuna. Vuoden paras peli ehdottomasti tähän mennessä. En kuitenkaan aivan ykköseksi omalla kaikkien aikojen pelien listalla laita, mutta top5:een mahtuu. En muista miten vaikea eka Galaxy oli, mutta en kovin vaikeaksi voi kyllä kakkosta sanoa. Muutamassa tähdessä oli vaikeuksia. Viimeinen oli tottakai vaikein, mutta fiilis sitäkin parempi kun se vihdoin leijaili edessä. :P


Samoilla linjoilla olen. Ykkösestä jäi enemmän kappaleita mieleen, vaikka sen pelasinkin vain kertaalleen läpi. Erityisesti Gusty Gardenin musiikki vaivaa minuakin vielä ajoittain.


EDIT: Oma suosikki Galaxy 2:n galakseista oli aivan pelin lopussa esitelty Flip-Out Galaxy, varsinkin varjokloonit kintereillä aivan mahtavaa tasoloikintaa! Olisin kernaasti ottanut vielä pari tähteä lisää kyseiseen kenttään.  ;D