JayeizH
Kiistely on turhaa mutta hauskaa
Jäsen
Viestejä: 4 702
Basaaripisteet: 2
8-Bit
Tämä on helppo. Super Mario Bros.
16-bit
Vähän hankalampi. Pelit alkoivat kuitenkin monimutkaistua ja kasvaa selvästi. Ehkä kuitenkin sanon Super Mario World. Tämä kuitenkin määritti minusta sukupolvea aika hyvin.
32-/64-bit
Tässä alkaa oma näkökulma ja maailman näkökulma erottua. Kun katsoo alaa vastaus on Tomb Raider. Massoihin vetoava isotissinen seikkailija nainen. Pelit olivat vihdoin kaikkien hupia. Tiedä sitten paransiko se sitä. Kyllä ja ei, luulisin. Mutta tämä määritti aika paljon sukupolvea ja tulevaisuutta.
Omaa pelimaailmaa määritti varmaan Final Fantasy 7 (vaikka en edes Playstationia omistanut). Tämä oli itselle tunne pelaamisen kulta-aikaa. Sinänsä Legend of Zelda: OoT kuvaisi tätä myös hyvin, mutta valitsin nyt FF7:n kuitenkin.
4th generation
GTAIII määritti tämän ajan pelimaailmaa aika hyvin. K18 -pelit tulivat ja niitä pelasivat (totta kai) kakarat, jonka huomasi palstoilla. Vaikka ei sillä, en väitä että GTAIII olisi huono, se vain teki väkivallasta ja seksistä entistä coolimpaa, josta kakarat tykkäsivät. Ja GTAIII klooneja alkoi tulemaan joka puolelta.
Oman pelimaailman varmaan määritti...en oikein tiedä. Koko aika oli tämän osalta aika moista sillisalaattia. Civilization 4, Half-Life 2, Luigis Mansion, Wind Waker,..ehkä tätä kuvaa parhaiten itse konsoli, Gamecube. Pieni laatikko josta ei oikein tiedä mitä siitä ajattelisi.
PS. Itseasiassa bittisyys jäi edelliseen sukupolveen. PS2 oli 64bit, GC 32/64bit (riippuen mitä katsoi) ja Xboxissahan oli perus Intel, eli 32bit.
5th Generation
Pelimaailman on määrittänyt Modern Warfare. Räiskintää niin saatanasti. Uskomatonta kuinka paljon pelit pyörivät aseiden ympärillä. Ja siis väkivaltahan nyt on aina läsnä peleissä, mutta että tämä on typistetty tuliaseisiin.
Oman pelimaailman määrittää tällä hetkellä varmaan WiiSports. Kovasti yritän olla jotain muutakun kasuaali, mutta helvetti kun ei sieltä tule mitään iskevää. Okei onhan sielä pari poikkeusta, kuten Enslaved, Bayonetta ja Deus Ex.
Jos ymmärrät lauseen tai sanan, se on yksi paskan hailee onko se yhdyssana vai ei.
TV hifistely, ei siksi että siitä olisi hyötyä, vaan siksi kun se on hauskaa.
Elämä on aivan liian lyhyt siihen, että ei myöntäisi että jotkut asiat vaan vituttaa.
tallennettu
JayeizH
Kiistely on turhaa mutta hauskaa
Jäsen
Viestejä: 4 702
Basaaripisteet: 2
Gears of Warit oikein mässäilee tällä.
Ensimmäisestä Gears of Waristahan se trendi lähti.
Jos ymmärrät lauseen tai sanan, se on yksi paskan hailee onko se yhdyssana vai ei.
TV hifistely, ei siksi että siitä olisi hyötyä, vaan siksi kun se on hauskaa.
Elämä on aivan liian lyhyt siihen, että ei myöntäisi että jotkut asiat vaan vituttaa.
tallennettu
Sharkie
Valikoiva pelaaja.
Moderaattori
Viestejä: 3 170
Basaaripisteet: 5
Nice, mielenkiintoinen ketju!
8-Bit
Selväähän se on, Super Mario Brosilla mennään. Kerralla standardit kuntoon tasoloikinnalle - joka olikin se yleisin genre parin sukupolven ajan - sekä timantinkoville kontrolleille.
16-bit
16-bittistä aikakautta hallitsee Nintendo ja SNES ja minusta SNESin makein peli on Donkey Kong Country. Tähän on lukuisia syitä. Ensinnäkin se tekninen puoli. Peli näyttää edelleen hyvältä, ja on taatusti räjäytellyt silmämunia aikanaan. Kauniit taustat, 3D-tyyliset hahmot, jo vain. Lisäksi musiikki soundaa hyvältä ja on rakkaudella sävelletty. DKC myös osoittaa, että peleillä voi olla taiteellista painolastia. Kukapa olisi osannut odottaa, että 16-bittinen apinatasoloikka päätyy kenttädesignin ja musiikin avulla luomaan eräitä tunnelmallisimmista maailmoista ja hetkistä koskaan. Kaikin puolin next gen -shittiä.
32- / 64-bit
Super Mario 64 on ehdottomasti 3D-pelien etunenässä, mutta koska tasoloikka muuten alkoi olla harvemmassa näihin aikoihin, paukauttaisin itsekin tähän mieluummin Metal Gear Solidin. Tarinavetoisuus on ollut vahvasti kasvussa tuolloin, ja Kojiman huuruiset kuvitelmat ovat huikea edelläkävijä, mitä vahvasti käsikirjoitettuun pelaamiseen tulee.
PS2, Xbox, Gamecube -generation
Noniin, selkeitä määrittäjiä alkaa olla aina vain vaikeampi löytää. Tämähän oli hands-down PS2-aikakausi. Konsoli vei markkinat mennen, tullen ja palatessa kahdesti, ja pelivalikoima oli valtava. Pakko ehkä mennä helpolla ja valita itsekin GTAIII. Antoi kasvot sekä väkivaltaisille peleille että hiekkalaatikkopeleille, ja molempia onkin sittemmin riittänyt.
Xbox 360, PS3, Wii -generation
Nykysukupolvi on ollut selkeää kahtiajaon aikaa. Toisaalla Triple-A-nimikkeet kasvavat entisestään ja pelit ovat massiivisia sekä näyttävät upeilta. FPS on paljolti se juttu. On kuitenkin selvää, ettei kasvu voi jatkua tällaisenaan, mistä kertovatkin lukuisat pelitalojen kaatumiset. Toisaalla, selkeänä vastavoimana, porskuttaa indie-skene vahvana. Ilman massiivisten julkaisijoiden vaatimuksia kehittäjillä on ollut vapaus luoda taiteellisia pelejä, erikoisia kokeellisia konsepteja tai sitä vanhaa timantinkovaa pelattavuutta ilman karkkia ja krumeluuria. Siksi näkisinkin, että nimenomaan indie- ja latauspelit ovat tämän sukupolven määrittäjiä. Ne kertovat selvästi, missä megatuotannoissa usein mennään pieleen ja miten pelaajat pääasiassa alkavat taas kaivata sisältöä ja pelattavuutta isojen maailmojen, graffaherkun tai liiketunnistuksen sijaan. Tai vähintään niiden lisäksi. Jalustalle nostettava peli voisi olla käytännössä olla mikä vaan(Journey, Limbo, Mark Of The Ninja, Trine, Braid, Humble Bundlet yleensä), mutta sanotaan vaikka Super Meat Boy. Sopivan pienen mittakaavan peli, jossa vaatimattomampi ulkoasu antaa tilaa itse herkulliselle pelattavuudelle ja haastavuudelle.
« Viimeksi muokattu: 03.01.2013 15:07 kirjoittanut Sharkie »
"Why don't you glue yourself to the television set, completely ignore me, and play Nintendo until you're too tired to make love?"
tallennettu
A légpárnás hajóm tele van angolnákkal
tallennettu
Aihe: Oman sukupolvensa määrittävät pelit
