Nyt aloitin Survival modella, joten pelaaminenkin on maistunut huomattavasti paremmin. Normimodella peli on vain liian helppo ja menee nopeasti puuduttavaksi. Survivalilla sentään kuolee helpommin ja stimpakeja ei voi spammata aina kun ottaa damagea. Aikoinaan pelasin New Vegasin vastaavalla modella läpi ja ilmankos siitä on jäänyt niin hyvät muistot. Olihan se toki tarinaltaankin parempi.

Sonic 2 Adventure Battle on jollain kierolla tavalla oma suosikki paskapeli.   Suurin osa kentistä on ihan järkyttävää rapaa, ohjauksessa ja kamerassa ei ole järkeä ja välipätkät aiheuttaa aina syvää myötähäpeää. Silti siinä on vaan jotain sellaista, että tulee pelailtua läpi silloin tällöin ja grindailtua rankkeja paremmaksi.

Taitaa olla kyllä aika tyypillistä Sonic-peleille. Kaikki sarjan pelit parhaimmillaankin keskinkertaisia, mutta silti ne myy ja ihmiset tykittelee niitä.

*Taistelut ja jousiammunta on melko realistista. Kummatkin vaativat paljon opettelua.
*Tallennussysteemi. Autosavet toimivat ja nukkuessa tulee tallennus. Normaaliin tallennukseen tarvitsee kuitenkin tallennusdrinkin, joten save/load touhu jää vähemmälle.

Latasinpas Game Passista Sweet Baby Incin koskettaman South of Midnightin. En ihan läpi asti ehtinyt vielä pelaamaan, mutta aika lopussa ollaan. Voin kyllä sanoa, että tätä peliä pitäisi opettaa tuleville pelintekijöille koulussa. Tästä oppii niin monia juttuja miten peliä ei tulisi suunnitella. Sanotaanko, että Compulsion Games on lyönyt kaikkensa tarinaan ja art styleen. Henkilökohtaisesti jenkkien etelän kansantarinat ei hirveästi kiinnosta ja tuo pelin tyyli ei kanna kovin pitkälle. Lisäksi "stop motion"-tekniikka ei toimi ollenkaan. Pelin alussa on esirenderöity pätkä, joka näyttää miltä stop-motion animaation pitäisikin näyttää. Itse pelissä se näyttää vain siltä, että framerate tökkii.

5/10

Jotain pelin tasosta kertoo, että pelintekijät ovat laittaneet ominaisuuksiin:
Skip combat
Skip boss fights
Skip chase scenes

Jos pelaatte, niin suosittelen laittamaan nuo päälle.

Katsoin mortismal gamingin arvostelun ja se ainakin sanoi, että tuon stop motion efektin saa pois päältä halutessaan.
Kyllä tämä pelattua tulee sitten kun varmaan syksymmällä otan taas kuukaudeksi gamepassin jotta saa uuden doomin pelata ja pari muuta.
Vaikuttaa ihan ok lineaariselta peliltä joka on kiva pelata isompien open world pelien seassa ja niitähän mulla tuntuu olevan backlog täynnä.

Clair Obscur: Expedition 33. Varmaan paras vuoropohjainen roolipeli, mitä on tehty. Itsehän en näitä genren pelejä ole juurikaan jaksanut pelata, koska pelit ovat sitä samaa puuduttavaa jöötiä vuosikymmenestä toiseen, mutta Expedition 33 on poikkeus sääntöön.

Aivan timanttisen kovat mekaniikat, jotka tekevät taistelusta aidosti mielekästä. Ei mitään passiivista seisoskelua, vaan heitetään peliin parry ja dodge, niin puolustaminenkin on hauskaa ja voit taidolla piestä kenet tahansa. Osumat mätkähtävät maaliin äärimmäisen tyydyttävien hit stop -animaatioiden ja rapsakoiden ääniefektien saattelemana. Asia, jota tässä genressä ei tunnuta ymmärrettävän - liikkeiden pitää kuulostaa ja näyttää hyvältä.

30 devaajan pikkutiimi vetelee kertaheitolla koko genren uusiksi samalla kun Square vääntää FF7 remakea 20 vuotta satojen miljoonien budjetilla, eikä saa mitään aikaiseksi. Pelin loistavista musiikeista vastaava tyyppikin on joku random-heppu, joka löydettiin SoundCloudista vahingossa.