Vs: Metroid Prime Remastered
« Vastaus #3 : 09.02.2023 11:30 »
Lanttu
Jäsen
Viestejä: 977
Basaaripisteet: 1
Vieläkin täysin käsittämätöntä että alkuperäinen peli oli jo 60fps.
Onko tuo nyt loppuviimein käsittämätöntä? Viimeeksi juuri eilen oli ruudunpäivityksistä eräässä ryhmässä keskustelua, ja ainakin oma perstuntuma on, että ko. generaation aikaan 60 fps oli vielä normi. Toki poikkeuksiakin oli, mutta ne olivat nimen omaan juuri niitä, poikkeuksia. Ei sillä, onhan Prime yhä varsin näyttävä. Lähinnä pointtini on, että omasta mielestäni ihmettelyaspektia olisi parempi lähestyä ulkonäkö kuin fps edellä, koska tuolloin kehittäjät olivat vielä järjissään eikä 30 fps ollut erityinen optio. Sen jälkeen sitten mentiinkin metsään ja pahasti kahden konsolisukupolven ajaksi...
Nyt kun olen katsellut tästä videoita aamusella, niin tuntuu että Nintendo alimyy tätä "Remasterina". Lähempänä remakea tämä on, vaikka ei kuitenkaan Nintendon näkökulmasta. Mukana on – ilahduttavasti - myös kontrollityylejä joka lähtöön. Modernisti voi pelata myös gyrolla, mutta ilmeisesti Cube-adapterilla ja -ohjaimella voi pelata myös sillä ihan alkuperäisellä tavalla, jos haluaa kunnolla fiilistellä.
Remasterin ja remaken raja on häilyvä. On tähän selkeästi pistetty paljon enemmän paukkuja kuin vain nostettu resoluutiota ja alkuperäisten tekstuurien tarkkuutta. GameSpotin vertailuvideon perusteella vaikuttaa erittäin tyylitietoiselta päivitykseltä. Ohjaustapojen moninaisuudesta myös iso plussa. Tuli lämmin fiilis, kun julkaisutrailerin kaksoistikkuohjauksen jälkeen mainittiin alkuperäinen ohjaustapa vaihtoehtona. Wiin trilogian kanssa tuntui järjettömältä, että poistivat mahdollisuuden GC-ohjaukseen, vaikka ohjaimet pystyikin suoraan (alkuperäiseen) Wiihin kytkemään. Ovathan ne alkuperäiset kontrollit hieman erikoiset eivätkä toimisi missään muussa pelissä, mutta kyllä ne vaan Primessä hyvältä tuntuivat. Jotenkin fundamentaalinen osa pelikokemusta omassa mielessäni.
Tavallaan suurimmalla mielenkiinnolla odotan kaverin kommentteja pelistä. Ko. henkilö on mitä suurin Metroidvanioiden ystävä, mutta on sen verran myöhäisherännäinen, ettei ole Prime-sarjan pelejä koskaan pelannut. Olen kyllä alkuperäistä Primeä muutamaan otteeseen hehkuttanut ja tarjonnut emulaattori + lainaan adapteri + GC-ohjain -komboa, mutta tuo on jäänyt aina toteuttamatta. Tämä uusi versio lienee erittäin todennäköisesti paras tapa kokea peli jatkossa.
EDIT: Unohtui mainita, että videon perusteella ainoa miinus vaikuttaa olevan päämenun tylsistetty ulkoasu. Modernin tylsän näköinen. Alkuperäisessä oli enemmän tunnelmaa. Jos tuo on ainoa silmään pistävä "nillitettävä" asia, niin aika hyvältä vaikuttaa. Onneksi menu-musiikki on yhä sama vanha paras menu-musiikki ikinä.
« Viimeksi muokattu: 09.02.2023 11:50 kirjoittanut Lanttu »
\"Vittu mää en tiedä mikä hedelmä on!\"
tallennettu
Vs: Metroid Prime Remastered
« Vastaus #10 : 03.03.2023 16:32 »
zoukka
guli
Jäsen
Viestejä: 5 054
Basaaripisteet: 14
Kiva tätä on ollut pelata. MP on itselle ollut yksi niistä "täydellisistä" peleistä, joten oli tosi mielenkiintoista palata pelin ääreen. Edellinen läpipeluu tapahtui Wii-trilogian aikoihin joten siitäkin on tovi.
Ensimmäisenä pelissä tulee vastaan tietenkin nostalgia. Remaster on tehty täysin alkuperäisen ehdoilla. Ainoastaan silmäkarkki ja ohjaus on päivitetty tähän päivään ja päivitys on tehty todella hyvin. Peli aidosti näyttää niin tyylin kuin teknologian osalta hienolta. Äänet ja soundtrack on jätetty ennalleen, mikä on hiukan outo valinta. Alkuperäinen soundtrack on legendaarinen ja syystä, mutta kyllä noita biisejä olisi voitu vähän jykevöittää ja mixata modernimmaksi. Puristit eivät tätä versiota muutenkaan pelaa, niin mitään ongelmaa ei olisi. Moderni twin-stick ohjaus toimii hyvin ja tässä päästäänkin ensimmäiseen ongelmaan joka pelistä paistaa selvästi läpi: pelissä ei ole mitään mekaanista haastetta. En muistellutkaan, että MP1 olisi jotenkin vaikea peli, mutta aikoinaan sen tankkiohjaus ja vähemmän healthia (kiitos sen ettei skidinä vielä osannut ihan kaikkia salareita koluta ekalla pelikerralla) tekivät pelistä ajoittain kuumottavan. Viholliset ovat lähinnä vain hauskannäköisiä maaleja joita poksautella menemään samalla kun tutkii pelimaailmaa. Sama pätee bosseihin. Nykypelaajat on kasvatettu Dark Soulsien kaltaisten pelien parissa, joten Prime Remaken pelaa läpi vaikka silmät kiinni.
Tutkiminen ja salarit ovat kuitenkin se Metroidien suurin vahvuus ja molemmat ovat hyvin läsnä MP:ssä. Ajan hammas on kuitenkin kuluttanut pelin tarinaa. Lapsena niin kiehtovat skannailulogit ja ympäristön epäsuora tarinankerronta olivat loputtoman kiehtovaa. Nyt vain ihan ok. Moni genren peli on ottanut oppia ja kehittynyt vuosikymmenten aikana, mikä saa MP:n tuntumaan hiukan tyhjältä. Se on myös pelin vahvuus tietyssä mielessä, kun mikään ei oikeastaan estä etenemistä ja yksinolon tunne on vahva. Loredumppeja tulee vähän liikaa tietyissä ympäristöissä joissa saattaa olla toistakymmentä skannauspistettä ja tarinanpätkää. Parempi olisi ollut jaksottaa ne tasaisemmin ympäri pelimaailmaa. Pelissä on paljon backtrackingia, kuten genreen kuuluu ja tässä suhteessa design on myös hiukan vanhentunutta. Turhan usein salarit tai vaihtoehtoiset reitit eivät johda muuhun kuin umpikujiin, joihin on palattava kun oikea power-up on löydetty. Modernimmissa metroidvanioissa on enemmän mahdollisuuksia skippailla osioita ja enemmän palkintoja niille, jotka jaksavat tutkia jokaisen reitin.
Peli on siis edelleen täysin pelattava modernin pelisuunnittelunkin näkökulmasta, mutta ei sentään ajaton. Genre on kehittynyt 20 vuoden takaa varsinkin haasteen ja keräiltävän kaman osalta. Jos peli oli 20 vuotta sitten helppo 10/10, niin tänä päivänä ehkä lähempänä kasia.
"polvillaan nintendon edessä"
tallennettu
Vs: Metroid Prime Remastered
« Vastaus #15 : 05.03.2023 19:27 »
JayeizH
Kiistely on turhaa mutta hauskaa
Jäsen
Viestejä: 4 710
Basaaripisteet: 2
Tuli myös korkattua Remastered. Vaikka en ole ikinä ollut edes mikään mieletön sarjan fani. Ensimmäistä osaa tuli GC:llä pelattua jonkin matkaa ja Wiillä hiukan pidemmälle, mutta jäi jostain syystä kesken. En ole ikinä ollut muutenkaan suuri FP pelien fani ja ainoa FP peli joka on itselle oikea klassikko on Half-life 2. Se oli kova. Mutta muut... meh. Onhan niitä muutama pelattu, eli kyllä niitä pelaa, mutta ei ole ollu erityisemmin meikäläisen juttu. Primen tunnelma on tosin aina ollu keskivertoa parempaa.
Aluksi tuli testailtua hiukan eri pelityylejä ja se GC:n orginaali on kyllä ihan karmea. Testasin hybridillä ja sitäkään ei kovin pitkään jaksanut. Pelkkää gyroa en edes testannut, kun Wiin tuntuma on vielä jotenkin muistissa. Kahden tatin systeemi toimii siis meikälle aika hyvin ja peli tuntui imaisevan aika hyvin sisäänsä.
Vaikka peliä on tullut pelailtua pariinkin otteeseen, yllätyin kuinka paljon pelistä saa nostalgian fiiliksiä. Siitäkin huolimatta vaikka en ole edes pelannut alkuperäistä loppuun asti Peli ja musiikki on vain ilmeisesti pyörinyt niin paljon siellä täällä ja ne on niin tunnistettavat, että ne on vain jäänyt takaraivoon.
« Viimeksi muokattu: 06.03.2023 10:35 kirjoittanut JayeizH »
Jos ymmärrät lauseen tai sanan, se on yksi paskan hailee onko se yhdyssana vai ei.
TV hifistely, ei siksi että siitä olisi hyötyä, vaan siksi kun se on hauskaa.
Elämä on aivan liian lyhyt siihen, että ei myöntäisi että jotkut asiat vaan vituttaa.
tallennettu
Vs: Metroid Prime Remastered
« Vastaus #18 : 27.04.2023 14:28 »
JayeizH
Kiistely on turhaa mutta hauskaa
Jäsen
Viestejä: 4 710
Basaaripisteet: 2
On nyt tullu pelattua jonkin verran Remasteria ja onhan sitä ilo samoilla. Vähän ärsyttää satunnaiset "hyppään silmille maasta" hyökkäykset joka aiheuttaa itselle paskahalvauksen (ei vaan ole mun juttu), mutta muuten pelin toiminta on toimivaa ja tasapaino seikkailun ja toiminnan välillä on aikalailla täydellinen. Edelleen aseet tuntuu vähän hernepyssyiltä (jäätykkiä lukuunottamatta), joten tuntuma on vähän niin ja näin. Mutta, ei mitään mikä varsinaisesti vaivaisi.
Nyt kun on pelannut peliä pidemmälle, niin kovin juttu on ollu melkein musiikit. Ei sillä että itse peli ei olisi hyvä tai että se ei olisi pääasia kuitenkin, mutta musiikki on yllättänyt eniten ja joskus tekisi mieli vaan pysähtyä kuuntelemaan hetkeksi. Ja se täydentää peliä täydellisesti. Jokainen kappale vain kuuluu siihen missä se on.
Parhaimpana voisi sanoa, että Tallon Overworld Depths on silkkaa neuroutta. En tiedä kuinka paljon sitä itsekseen jaksaisi kuunnella, mutta hitto että sopii peliin täydellisesti. Kylmät väreet tuli kun pääsi uudelle alueella ensimmäistä kertaa ja kappale soi taustalla. Vain FF7, OoT ja BotW on saannu aikaiseksi tuollaisen immersion. Phendrana Drifts omaa alueena ehkä parhaimman soudrackin, muita yhtään väheksymättä.
Vielä on peliä jäljellä, vaikka oliko 11h on jo takana. Muutaman kerran tullu harhailtua, eli sinänsä aika hitaasti on tullu edettyä. Ja vielä kun pääsee pelaamaan suht harvakseltaan, niin välillä tuppaa unohtumaan mitä tekikään viimeksi ja/tai mihin sitä olikaan menossa seuraavaksi. Suunnitelmana oli että menen tämän läpi ennen TotK julkaisua, mutta voi mennä tiukille kun vappu viikonloppuna pelaaminen jää todennäkoisesti nolliin. Vaikka ei tästä nyt toistaiseksi ole kiire päästä eroonkaan.
Jos ymmärrät lauseen tai sanan, se on yksi paskan hailee onko se yhdyssana vai ei.
TV hifistely, ei siksi että siitä olisi hyötyä, vaan siksi kun se on hauskaa.
Elämä on aivan liian lyhyt siihen, että ei myöntäisi että jotkut asiat vaan vituttaa.
tallennettu