Pelaajalauta

Katsoin Dreadista eilen tämän Nintendolifen Direct feed -videon (https://www.youtube.com/watch?v=8BeZcMQpSXQ). Näkemästään sai enemmän irti, kun mukana ei ollut selostusta ja pelaajien kasvoja pikkuruuduissa. Reseterassa oli myös koottu hieno albumi ruutukuvia: https://imgur.com/gallery/o1FKUwZ

Tämä video on totta kai raskaasti pakattu, mutta peli näyttää silti varsinkin OLEDilla tyrmäävän hyvältä. Ja kuulostaa myös, varsinkin ambient-äänimaailma vaikuttaa tämän makupalan perusteella hienolta.

Visuaalisuuden punoo kasaan se, miten upeasti Samus on animoitu: 60fps tekee Samuksen liikkeistä taianomaisen sulavia, hyppyjä, vastaiskuja, liukuja ja pieniä yksityiskohtia on lumoavaa katsella. Super Metroidin Samus on raskas köntys verrattaessa Dreadiin.


Olen Miggen tavoin kiinnostunut hankkimaan Special Editionin, mutta en ole vielä nähnyt sitä yhdessäkään kotimaisessa kaupassa/verkkokaupassa listattuna. Tänne saa vinkata, kun sellainen on tilattavissa jostain.  :)

VPD:stä löytyy
https://www.vpd.fi/metroid-dread-special-edition-switch.html

Kiitos! Nyt se oli muuten tullut verkkokauppaankin: https://www.verkkokauppa.com/fi/product/26351/qvjhj/Metroid-Dread-Special-Edition-peli-Switch

VPD:n hinta varmaan placeholder, kun hinta Verkkiksessä 89,90. Laitoin sinne tilauksen noudolla sisään. 1 tilaus per asiakas näköjään.

Myynti lähtenyt hyvin käyntiin: https://www.nintendolife.com/news/2021/06/metroid_dread_tops_amazons_best_sellers_chart  Toivottavasti Dread repii Samus Returnsin myynnit kappaleiksi ja antaa sarjan paluulle kunnon pamauksen.  :)

Nintendo kiusaa meitä uudella, lyhyellä teaserilla: https://www.youtube.com/watch?v=rpm10MGpBwo

En usko, että tapahtuu, mutta olisi orgastista, jos Nipa syyskuussa yht'äkkiä pamauttaisi GBA:n Switch Onlineen ja sieltä saisi pelata Zero Missionin ja Fusionin. Wii U:lla nämä pelit ovat pelattavissa pikkurahalla. Orkkis-kaseteista taidetaan pyytää jotain sataa euroa.

Onkohan japsi versiot yhtä arvokkaita. Mulla on molemmat ihan virheettömässä kunnossa kun joskus ne ostin play-asiasta kun taisi maksaa 20e/kpl ja ainoastaan zero mission on käynyt kerran koneessa.

Eivät ole todennäköisesti yhtä arvokkaita kuin eurooppalaiset versiot. GBA-peleissä tuppaa käsittääkseni olemaan niin, että eurooppalaiset versiot ovat niitä halutuimpia, mutta kyllä hyväkuntoisille japanilaisille versioillekin löytyy kysyntää ja noista varmaan saisi nykyään moninkertaisena tuon parikymppiä takaisin.

Itsellä on täysin moitteettomassa kunnossa olevat Fusion ja Zero Mission. Ensimmäisen näistä löysin joskus alennusmyynneistä ja toisesta sai jo pulittaa jonkin verran, kun sen eBaysta kymmenisen vuotta taaksepäin ostin.

Niin ja siis puhe nimenomaan CIB/NIB. Pelkät kasetit menevät halvemmalla, mutta niistäkin on kai liikkeellä ovelia väärennöksiä.

https://www.youtube.com/watch?v=V_XnbTayTH4

Vau! Nyt tykitetään ja kunnolla. Onneksi Dread on enää vajaan 1,5 kuukauden päässä.  :o

Hyvältä näyttää. Etenkin hahmojen liikeanimaatio on sulavaa ja laadukasta. Graafinen tyyli muuten on hieman pelkistetty, mutta kelpaa kyllä.

Näytti aikas hyvältä, kun katsoin tuon trailerin iPhone 12 Minin OLED-näytöllä. Eiköhän tästä pelistä tule jonkinlainen showcase uudelle mallille. Varsinkin nuo kohtaukset, joissa ympäristö on pimeä ja Samus valaisee sitä pukunsa valonlähteillä.

Graafisen tyylin heikkoudet tulevat eniten esiin välinäytöksissä, kun yksityiskohdat tuodaan lähemmäksi silmää. Ympäristöt ja hahmomallit näyttävät hyviltä kauempaa katsottuna. Ja täytyy muistaa, että  Youtube-pakkaus tekee ehkä normaalia enemmän hallaa NS-peleille. Yleensä alustan pelit näyttävät paljon paremmilta, kun pyörivät omalla ruudulla. Sama pätee toki kaikkeen, mutta ehkä normaalia enemmän Switchiin. Ehkä siksi, että Series X - ja PS5-videot tuppaavat pyörimään 4K-tarkkuudella, ja niissä on siten isompi bittivirta.

Jää kyllä toistaiseksi tuo OLED Switch kauppaan, kun pelaan muutenkin Swtich -pelini suurelta ruudulta (OLED).

Pelin julkaisuun alle kuukausi, joten odottaminen on aika iisiä. Niinhän?

Nintendo: https://www.youtube.com/watch?v=AOvefm5U250


 :o

Nintendo on antanut makoisan promosyklin Dreadille kesäkuisen julkistuksen jälkeen, ja sitä Metroid tarvitseekin. Mario myy pelkällä nimellään ja samoin tekee Zelda. Onkin hienoa nähdä, että myynnillisesti flopanneen Samus Returnsin jälkeen Nintendolla riittää uskoa sarjaan tässä määrin. Se tietää, että nyt on todellinen mahdollisuus nostaa Metroid ainakin lähemmäksi ns. heavy hitterien joukkoa (puhun siis myyntimenestyksestä, en kriitikoiden ja pelaajien arvostuksesta).

Mitä luulette, paljonko Dread tulee myymään? Taipuuko sen tieltä jopa sarjan edellinen myyntiykkönen Metroid Prime, joka päätyi 2.83 miljoonaan myytyyn peliin?

Nintendo tuo niin strategisen hitaasti pelejä ulos, että ihme jos ei mene Metroid ennätykset rikki. Koska Nintendo julkaisi viimeksi jonkun uuden nimikkeen samalle pelaajaryhmälle? Enkä tarkoita mitään Mario Golfia tai Remakea. Tai otetaan Remaketkin mukaan. Tänä vuonna tullu Skyward Sword ja Mario 3D world? Oikeasti uusi peli tai jatko-osa taitaa olla viime vuoden puolelta Hyryle Warriors: Age of Calamity. En nyt väitä että NS pelaajilla ei olisi ollut pelattavaa, mutta Nintendon isot julkaisut ovat olleet aika vähissä. Joten jos veikata pitää sanoisin että Dread myy hyllyt tyhjiksi. Kutkuttelee vähän jopa meikäläistäkin.

They fucking did it!!

https://www.nintendolife.com/reviews/nintendo-switch/metroid-dread

Quite Possibly The Best Metroid Game Ever Made

Tähänastiset arvostelut nakuttavat ysiä ja kymppiä!

Metacritic tällä hetkellä 88: https://www.metacritic.com/game/switch/metroid-dread

Löysin myös kylmään tekniseen puoleen pureutuvan tiedon:


OLED Switch tulee olemaan Definite Way nauttia Dreadista. Kämppä pimeäksi, tuoksukynttilät lepattamaan, pommac viinilasiin, ja laatuaikaa Samuksen kanssa.


Nyt iski kunnolla tajuntaan, että DREAD TODELLA JULKAISTAAN YLIHUOMENNA. This is it.

Hyvältä vaikuttaa. Toivottavasti ehtisi viikonlopuksi. Konsolinet laittoi oman Special Editioni postiin eilen illalla.

Ja OLED-telkkarilla toki pelataan. Jos näyttää liian rujolta ja pikselit liian isoilta, niin katsotte ruutua liian läheltä. ;)

Kaksi TÄRKEÄÄ seikkaa:

1) Natiivi vs. ei-natiivi-resoluutio
2) 210ppi (7") vs. 30ppi (48") tai 22ppi (65")

Nämä faktat vaikuttavat siihen, miten silmäni vastaanottavat paneelilla nähdyn kuvan. Voin toki mennä kauas ruudusta ja kuvasta tulee upea, mutta sillä ei ole samaa vaikuttavuutta kuin lähietäisyydeltä katsotulla, pienikokoisemmalla, tarkemmalla kuvalla.

Mutta en tietenkään väitä, että sinä koet asian samoin. Minä näen ja koen omin silmin ja käsityskykyni kautta. Se on siten olemassa vain minulle, enkä voi tietää miten muut näkevät sen tai onko sitä edes olemassa!  :o

Jees. Tuo pikselitiheys ei tosiaan ole suoraan verrannollinen kun näyttöjä katsotaan eri etäisyyksiltä. Ainut fakta tässä tosiaan tuo että 720p materiaalia joudutaan ylösskaalaamaan 4K:hon. Tämä pikselien tarkastelu ei kuitenkaan itselläni ole se Switch pelien juttu. Sitä varten on muut laitteet.

Edit: Noudettavissa!

Aloitatko migge Dreadin jo tänään? Olisi kiva lukea ensifiiliksiäsi näin viimeisiä tunteja kärsiessä.  :)

En sitte ehtiny edes postiin tänää. Prkl ruuhkavuodet. Huomenna uus yritys.

Julkaisupäivän Happeningsit:

Verkkokauppa laittaa aamulla mailia kertoen, että Spessu Edition -toimitus on myöhässä, eikä uutta toimitusajankohtaa voi edes luvata!

Turvaudun b-suunnitelmaan: nokka kohti Giganttia lunastamaan pelin normiversion jäätävä tarjoushinta (44,95€). Peliä löytyy kuin löytyykin pienten etsintöjen jälkeen Sikantista.

Nyt minulla on siis vielä myös SE-version tilaus sisässä Verkkiksessä. Se on myyty loppuun eikä lisää ole ehkä tulossa. Tekisi mieli lunastaa se, siitä voi tulla vuosien vieriessä harvinainen. Tai sitten ei. Smash Ultimaten Limited Edition (se, jossa oli Cube-ohjain ja -adapteri) ainakin jäi oikeasti melko pienieräiseksi ja siitä maksetaan eBayssa ihan mukavia hintoja (Official Nintendo Storessa Amazonissa sitä on jäljellä 10 kappaletta, hinta tällä hetkellä 499 dollaria (https://www.amazon.com/Super-Smash-Ultimate-Limited-Nintendo-Switch/dp/B07GBTDS57)). No, sitä ehtii vielä miettiä ainakin viikonlopun yli.

Aloitan Dreadin telkulla ja jatkan myöhemmin illalla OLED Switchillä. Kiva nähdä, miten kokemus muuttuu.

Dread SE voi olla pitkästä aikaa harvinaisempi Nintendo-julkaisu, jolle voi kehittyä listahintaa korkeampi jälleenmyyntiarvo. Jälleenmyyjien verkkokaupat näyttävät viittä vaille loppuunmyytyä tämän kohdalla. Omalla kohdalla Metroidit ovat käytännössä ainut pelisarja jota myös keräilen, joten SE oli aika no brainer valinta.

Meinasi tulla kyynel silmään alkuintron ja musiikin aikana. Metroid on palannut kouluttamaan nousukkaita.

Kontrollit tuntuvat supersulavilta. Alun perusteella (puolisen tuntia), peli on monille jopa sopiva Halloween-peli, sillä kohtaamiset E.M.M.I:n kanssa ovat kuumottavia.  :o

On muuten upea setti tämä SE. Kannattaa lunastaa, etenkin pelitaidekirjat kiinnostelee.

Vaikuttaa valitettavasti aika keskinkertaiselta peliltä ensimmäisten tuntien perusteella. Liikkuminen on timanttista, tarkkaa ja nopeaa, mutta aivan kuten MercurySteamin aiempi Metroid 2 -remake, peli ei vain oikein vakuuta. Nintendon aiemmat Metroidit ja Retro Studios ovat asettaneet riman yksinkertaisesti niin korkealle, että ihan jees ei riitä. Ei ainakaan mulle. Varsinkin kun pienetkin pumput tuppaavat markkinoille jatkuvalla syötöllä erittäin laadukkaita ja kunnianhimoisia Metroidvania-tyylisiä pelejä.

Turha kuvitella, että peli sisäistäisi Super Metroidin nerokkaalla tavalla pelaajalle pelimekaniikat, tai antaisi pelaajalle vapauden tutustua niihin. Kaikki tuputetaan naamalle rumilla puhekuplilla vähän väliä ja muutenkin pidetään huolta, ettei pelaaja pääse eksymään missään vaiheessa. Huoneiden salaisuudet näytetään suoraan kartalla, eikä niitä saa pois päältä vaikka haluaisi. Ei sillä, että pelin alueita olisi kovinkaan kiinnostavaa tutkia. Tuntuu että olen vaan juossut päivänselvää putkea eteenpäin ja tehnyt mitä peli pyytää tekemään. Sitten vähän väliä väistellään robotteja erilaisin tavoin ja peli tuputtaa actionia naamalle ihan koko ajan.

Ulkoasu menettelee ja huoneissa on paljon vaihtelua. Ei kahta samanlaista ja se on ehdottomasti ollut parasta tähän mennessä. Myös 3D:ta on osattu käyttää ihan jees. Mutta kuten monet sivuttain scrollaavat 3d-pelit, visuaalisesti peli näyttää paikoin vähän halvalta ja teknisesti bulsulta. Graafisesti peli ei ole läheskään sillä tasolla, kuin odotan yhdeltä Nintendon lippulaivasarjoista. Lisäksi fontit, valikoiden UI-suunnittelu yms. ovat mielestäni aivan amatööritasoa. Jo save filen valintaruutu herättää kiukkua ja myötähäpeää. Kuin halpa mobiilipeli. Ei ole kauaa, kun pelasin Metroid Prime 1:n läpi, joka on sentään jo 20-vuotta vanha peli, mutta saa silti tämän kalpenemaan täysin siltäkin osin. Ai niin, myös soundtrack on ollut toistaiseksi täysin luokaton, joka on aina ollut tärkeässä asemassa Metroideissa. Toki aloitusruudussa on legendaarinen tunnari jne. mutta yhtään hyvää uutta kappaletta ei ole vielä tullut vastaan. Täysin geneeristä ambient-pörinää.

Kyllä se niin vaan on, että MercurySteam on paska studio, eikä tämän tason nimikkeitä pitäisi antaa missään nimessä tuollaiselle taholle. Vähän kuin uusien Silent Hillien tekijät eivät ymmärrä, miksi SH1-3 olivat niin kovia. Onneksi Prime nelonen siirtyi sittenkin Retrolle ja toivottavasti saadaan vielä joku kaunis päivä Trilogian remake.

Arvostelut ovat toitottaneet ihan muuta, että peli ei pidä kädestä ja että sen bossit ovat todella kiperiä. Dreadia on arvosteluissa sanottu vaikeimmaksi Metroid-peliksi koskaan – tai ainakin toiseksi vaikeimmaksi, heti originaalin Metroidin jälkeen.

On tosin fakta, että TK:n jumalaiset pelitaidot ovat kaukana edellä 95% peliarvostelijoiden vastaavia...

En ole lukenut enää arvosteluja ikuisuuksiin, enkä tiedä mitä ne on tästä kirjoitellut, mutta kyllähän pelissä kuolemia tuleekin ja bossit ovat kaikkea muuta kuin naputa A-nappia. Ei pelin ongelma ole vaikeustaso tai sen puute, vaikka checkpointteja onkin viljelty vähän väliä, minkä takia pelistä puuttuu täysin se tunne, kun on hukassa jossain syvyyksissä ja koittaa selvitä seuraavalle tallennuskapselille. Metroidien ei tarvitse mielestäni olla vaikeita, vaan kokea se tunne, että olet eksyny jonnekin persereikään, josta koitat epätoivoisesti löytää tien ulos tutkimalla.

Tiesin toki, että tämä on fusionille jatko-osaa, joka on varsin suoraviivainen, mutta pelin yleinen kulku ei vaan mielestäni ole toistaiseksi ollut lainkaan niin tyydyttävää kuin mihin olen Metroideissa tottunut, eikä lähelläkään fusionia, josta tykkään ihan hitosti. Mutta kuten sanoin, vasta muutama tunteroinen takana. Ehkä mielipiteeni muuttuu vielä.

Ainakin itse koen myös Super Metroidin (ja Primen) loppujen lopuksi aika lineaarisina peleinä. Tässä täytyy kuitenkin huomioida se, etten tunne k.o pelejä kuin omia taskujani, enkä pysty tekemään niissä sequence breikkejä. En todellakaan. Niin ollen vähemmän HC-Metroid-pelaajan näkökulmasta myös Super Metroid on huomattavasti simppelimpi maailman rakenteeltaan kuin Hollow Knight, eikä tarjoa yhtä suurta tunnetta toivottomasta eksymisestä, joka HK:ssa on kokoajan läsnä.

Se, että pelaajalle syntyy ainakin illuusio vapaudesta ja omien ratkaisujen tekemisestä, on mielestäni osa Metroid-pelien suunnittelua. Eivät ne peruspelaajalle tarjoa monia reittejä, vain suunnan kohteesta A kohteeseen B, jos ei eksy matkalla. Sequence breikkaajat ovat toki asia erikseen ja pelaavat näitä pelejä aivan eri näkökulmasta kuin perus talliainen.

Ymmärrän toki sen, että Hollow Knight on tuonut Metroidvanioihin uutta henkäystä, ja monet odottavat siinä nähtyjä vahvuuksia olevan myös uudessa Metroidissa. Itse en ehkä kokonaisvaltaisesti haluaisi sitä, koska HK ei ole (ainakaan vielä) kolahtanut minulle.

Ihan jees ekat fiilikset Dreadista. Musat toimii, graffat alhaisesta resosta huolimatta ihan kivat ja perffi pitää. Peli heittää aika nopeasti pelaajalle kaikenlaisia kykyjä ja mekaniikkoja selvästi nopeammin kuin vanhemmat pelit. 3DS Metroidin juuret näkyvät vahvasti Dreadissa ohjauksen ja pelisuunnittelun osalta. Kartan avautuminen ja minibossit ovat hyvin tutun oloisia. Peli selittää aika paljon kaikenlaista välidemoissa mikä hieman ärsyttää sarjan veteraania, mutta mikä voi olla uusille pelaajille ok hommeli.

Eniten pelissä ehkä jäytää sen persoonattomuus. Peli on ihan hyvä yhdistelmä Prime pelien estetiikkaa ja kaikenlaista pientä GBA:n peleistä, mutta ei tämä jotenkin tunnu omalta peliltään. EMMI roboteissa ei ole tarpeeksi persoonallisuutta ja Fusionista tuttu ADAM on juuri niin persoonaton ja tylsä kuin kliseinen tekoäly AI voi olla. Eri ympäristöt eivät ole tuntuneet mitenkään omaperäisiltä vaan jälleen mennään luolastoista, avaruusbunkkeriin ja sieltä laavan ympäröimään "tulimaailmaan". Ehkä nämä aspektit paranevat kun pelissä päästään pidemmälle, mutta tähän asti peli on ollut aika unohdettava.

Aivan kuin 3DS-versiossa en tässäkään pidä counter-mekaniikasta. Se ei vaan sovi Metroidiin pelisarjana ja huomaan mieluummin ampuvani vihollisia kuin yrittäväni counteroida niitä. Counter on ärsyttävästi myös sisällytetty pomomatseihin ja tulee vähän takavasemmalta jos ei ole hereillä. Peli on todella kaukana vanhempien Metroidien laadusta ja jatkaa juuri sitä samaa settiä mitä 3DS:llä nähtiin.

https://www.youtube.com/watch?v=8KrzJo15oSU

Linneman tykkäsi, ja kehui etenkin äänidesignia, jonka sanoi olevan parasta, mitä Switchillä on toistaiseksi nähty. Myös Samuksen animointi sai suitsutusta ja ihan syystä.

Ja onhan pelin 5.1-miksaus todellakin tunnelmallinen. Kuulokkeilla pelatessa on oma immersionsa, mutta erinomaista  surroundia tulen kaipaamaan varmasti kun pelaan peliä handheldinä. Täytyy varmaan omistaa omat pelikerrat molemmille moodeille.

Musiikeissa ei ole tosiaan tullut vielä vastaan mitään kovin ihmeellistä, prologia lukuunottamatta. Tunnelmallista settiä, muttei hyräiltävää. Jotenkin luulen, että pitää odottaa aika loppuun, että vastaan tulee jotain yhtä hienoa kuin pelin alussa oli.

On kyllä todella tyydyttävää palata vihdoin viimeistelemään E.M.M.I, kun on vältellyt tuota paskiaista henkensä kaupalla jollain alueella. Uhkaava tunnelmakin samalla hälvenee ja koko alueen fiilis muuttuu.

Ihan toimiva lisä nämä E.M.M.I:t. Tuo juuri sopivan painostavan fiiliksen vaara-alueille. Sopivan siksi, ettei näiden kohtaaminen luo epäreilua tilannetta. Emmin saadessa Samuksen kiinni annetaan vielä tässäkin vaiheessa pari counter optiota. Ja tosiaan, se että näitä pääsee laittamaan lopulta pataan on hyvinkin tyydyttävää.

TK:n mainitsema putkimaisuus on ehkä hieman läsnä. Voi kuitenkin olla että tämä johtuu etenemisvaihtoehdoista, jotka ovat melko selkeästi esillä, kun esim uuden kyvyn auetessa näkee melkeinpä kartasta kaikki pisteet mistä tällä pääsee etenemään. Karttarakenne itsessään ei nyt kovin paljoa simppelimpi ole aiempiin Metroideihin verrattuna. Vähän ristiriitainen asia itselle. Diggaan että peli etenee melko nopeaa tahtia, mutta eksymisen fiilistä olisi tosiaan kiva kokea muutaman kerran ainakin.

Harmillisesti ajoittaiset frame rate dropit purottavat tunnelmaa muuten hyvin laadukkaasta Metroid-kokemuksesta. Se ettei kyse ole kympin Metroid-kokemuksesta ei haittaa - onhan edellisestä osasta kuitenkin kohta kulunut jo 20 vuotta.

Kyllä tämä maistui toisella pelikerralla jo paremmin. Kun hyväksyy sen, että kyseessä ei ole samanlainen (yhtä kova) peli kuin aiemmat sarjan osat voi keskittyä niihin asioihin mitkä Dread tekee hyvin. Liikkuminen ja ammuskelu on todella sulavaa ja hauskaa. Peli näyttää kivalta ja äänimaailma on tunnelmallinen. Tietyissä yksityiskohdissa on juuri sitä vanhan ajan meininkiä ja polishia mitä peleissä harvoin enää on. Esim kun aseita lataa ja niillä ampuu jonkun tonnin metallikuution edestään. Pieniä mutta tärkeitä juttuja.

Yksi todella ärsyttävä "moka" pelissä oli kun kahden eri alueen välillä on pitkä lataustauko ja uudella alueella tuntui olevan umpikuja vastassa. Palasin vanhalle alueelle ja sinnekin oli tehty keinotekoinen umpikuja. Lopulta uudella alueella oli todella simppeli "ammu lattiaa" ratkaisu etenemiseen joka oli sinällään aivan turha tuohon kohtaan kun pelaaja helposti olettaa että tänne ei vielä ole tarkoitus mennä.

Putkessa etenemistä vai pelaajan ajan kunnioittamista? Hear me out:

Sain eilen illalla avattua Samukselle erään klassisen kyvyn. Sen jälkeen mietin oitis, että alkualueellahan näin paljon paikkoja, missä voin uutta kykyä hyödyntää. Mutta miten hemmetissä pääsen sinne täältä?

Eipä aikaakaan, kun tupsahdin jostakin kiertotietä juuri tuolle alueelle takaisin. Tuntuu, että esimerkiksi Hollow Knightissa minun olisi pitänyt backtrackata ja haahuilla eksyksissä jonkun aikaa, että olisin löytänyt takaisin.

Dreadin virtaviivaistetun maailmadesignin voi myös nähdä pelaajan ajan kunnioittamisena ja erinomaisena pelisuunnitteluna.

Aika hulluja sequence breikkejä löytyy jo Youtubesta (suositukset taas kiusaa). Pelissä on näitä ilmeisesti runsaasti ja ne jopa aktivoivat uniikkeja välinäytöksiä. Voi varmaan heittää sen huolen metsään, etteikö pelissä olisi syvyyttä moniin läpipeluihin.

Minuakin vähän kiinnostaisi perehtyä breikkaamiseen, kunhan löytyy uutuuspeleiltä sopivasti aikaa. Taidan aloittaa Super Metroidilla. Hulluimpiin breikkeihin ei kyllä taida meikäläisen taidot ja kärsivällisyys riittää, mutta ehkä yksinkertaisiin.

Metroid Dread meni tuossa läpi ajassa 7h 15min. Kyllähän tuon läpi pelasi ja potentiaalia oli paikoin vaikka mihin, mutta ei lopulta nouse omissa kirjoissa lähellekään sarjan vanhempia osia.

Samuksen ohjaaminen on täyttä parhautta, mikä on todella iso plussa, mutta maailman ja alueiden suunnittelu oli yksinkertaisesti perseestä. En ole varmaan ikinä pelannut sekavampaa lineraarista peliä. Missään vaiheessa peliä en eksynyt, sillä peli lukitsee näppärästi vähän väliä reittejä, ettei vahingossakaan joudu miettimään minne mennä, mutta pelin eteneminen ja tavaroiden löytyminen tuntui täysin epäloogiselta. Alueiden välillä teleporttaillaan sinne sun tänne ja jokainen huone on survottu ylitäyteen gimmickejä, sekä vihollisia, jonka vuoksi liikkuminen oli aivan liian vaivalloista. Pelissä ei oikein missään vaiheessa tule sellaista vapaan seikkailun ja tutkimisen tunnetta. Muutamia hienoja luonnollisia paikkoja löytyi, joissa tuli heti "no nyt! -fiilistä", mutta suurimmaksi osaksi maailma on kuin yksi iso tehdas. Puolet alueista muistutti ihan liikaa toisiaan ja tuntuu jo nyt, etten muista pelistä enää mitään.

Lisäksi Nintendon kovasti mainostamat robottivihut ovat ehdottomasti pelin surkeinta antia (yllätys, yllätys) ja oli niin nähty muutaman ekan minuutin jälkeen. Niissä ei ole mitään haastetta, tai jännitystä. Pari kertaa tulee äkkiäkuolema, kun joitakin kohtia on vaikea aavistaa mitä edessä on ja siinä se. Jos kaikki EMMIT ottaisi pelistä pois, niin peli ei menettäisi yhtään mitään. Päinvastoin. Pari viimeisintä oli jo melkoista pakkopullaa. Niin, ja pelin soundtrack on järkyttävän huono. Ei ainoatakaan hyvää kappaletta koko pelissä alkuruudun lisäksi. Edes erinomaisella 5.1 kotiteatterilla siitä ei saa oikein mitään irti. Täysin geneeristä ambienttia ja paikoin jopa todella ärsyttävää taustapörinää.

Toinen iso plussa ohjauksen lisäksi on, että powerupit olivat yllättävän ennalta-arvaamattomia, eivätkä toistaneet tuttua kaavaa. Pääsi yllättämään moneen kertaan, kun seuraava tavara ei ollutkaan sitä mitä kuvitteli ja niitä hyödynnettiin ihan hyvin bosseissa. Lisäksi pakko kehaita muutamien alueiden 3D-taustoja. Niistä näki heti, että oli ihan omalla tasolla verrattuna tyypillisiin indie metroidvanioihin.

Pelissä on valtaisa hukattu potentiaali. Huonoksi sitä ei voi sanoa, mutta verrattuna Metroidin timanttisiin aiempiin osiin, niin pettymys, vaikka en Mercurylta ihmeitä odottanutkaan. Spreedrunnauksessa on varmasti potentiaalia, mutta en tiedä löytyykö itseltä siihen motivaatiota. Maailman suunnittelu ei vaan yksinkertaisesti ole hauskaa ja EMMIT heikentävät uudelleen läpipeluuarvoa.

Minulla on pelin sisäisessä kellossa n. 5t30m ja itemeistä olen kerännyt vasta 25%.

Tähän mennessä? Parasta Metroidia Prime 1:n ja Superin ohella. Ei jälkeen, vaan ohella.

Tykkään siitä, että kun pelissä etenee, tulee vastaan kokoajan orgaanisempaa ympäristöä. Aloitetaan mekaanisissa halleissa ja huoneissa, mutta tähän mennessä olen jo nähnyt samanlaisia maisemia kuin Primen Tallon Overworldissa. Ja silloin ne tekevät suuren vaikutuksen. Grafiikat ovat huikean yksityiskohtaisia ja kontrasti on vaikuttava, etenkin OLED-näytöillä pelattaessa.

Pelattavuudeltaan paras Metroid koskaan, sen varmasti kaikki allekirjoittavat. Input lagia ei ole nimeksikään ja pelatessa tuntee itsensä monesti todelliseksi speedrunneriksi, vaikka todellisuudessa olisi kaukana sellaisesta. Samus on bad ass ja tämä peli saa pelaajansakin tuntemaan niin.

Mielestäni E.M.M.I:t ovat hyvä mauste perinteiseen Metroid-gameplayhin. Luulin, että tämä olisi toteutettu niinkuin hirviö Alien Isolationissa, eli yksi E.M.M.I jahtaisi pelaajaa aika-ajoin kartalla. Nyt ne liikkuvat pienillä alueilla ja niitä tulee vastaan aika harvakseltaan. Taidokas ja pelin tunteva pelaaja pystyy lopulta jopa leikittelemään niiden kanssa, ja kömpelö Samuskin pääsee aikanaan maksamaan kalavelat pistämällä ne lopullisesti robottien taivaaseen. Ja se vasta hyvältä tuntuukin.

Äänidesign on aivan helvetin hyvää. Peli on täynnä tyydyttäviä ääniefektejä ja kliksahduksia, pieniä yksityiskohtia äänimaailmassa. Musiikki on enemmän tunnelmallista, mutta sen se tekee todella hyvin. Esimerkiksi vesimaailman ambientit ovat upeita. Pidän muutenkin vesialueista peleistä ja tässä niiden fiilis on taas naulattu.

Dreadin mappi on myös paras, minkä olen Metroidvaniassa nähnyt. Siinä näkyy kaikki info, mitä voi kaivata. Ovityypit, esteenä olevien palikoiden nimet, latauspisteet, näkyvillä olevat päivitykset... Jos tämä ei riitä, karttaan voi vielä asetella muistutuksia. Tätä ei olisi voinut tehdä enää yhtään paremmin.

Fantastinen peli so far. Olen varmaan reilusti yli puolenvälin, mutta ei tätä peliä yhteen läpäisyyn jätetä.

Olen vähän jumissa tällä hetkellä, enkä tiedä yhtään mihin pitäisi seuraavaksi mennä. Kellossa n. 12,5 tuntia, mutta tosiasiallisesti n. 20, sillä pelin oma kello ei rullaa, kun karttaa katsoo. Uudelleenyrityksiäkin on tullut bosseissa ja E.M.M.I-kohdissa paljon.

Haahuilu tässä vaiheessa on kartalla kylläkin hauskaa ja palkitsevaa, koska Samus on saanut suurimman osan kyvyistään takaisin ja etenee kartalla kuin luonnonvoima. Olenkin napsinut runsaasti energiatankkeja ja ohjuspäivityksiä matkan varrelta. Tämä vaihe Metroideissa on aina  mieleeni, kun (melkein) koko maailma on auki ja pääsee penkomaan minne vain.

Eli jos ei ole Metroid-Pro, voi tässäkin pelissä ns. eksyä.  :)

Pari kertaa olin itsekin jumissa, mutta ratkaisu oli aina viimeisin power-up ja paikka mihin oli unohtanut sitä käyttää. Itsellä on menossa enää salarien etsiminen ja loppari. Peli on ollut todella hauska ja tyydyttävä vaikkei sitä vanhojen pelien mystistä fiilistä oikein saavutakkaan. Loppupuolella hieman ärsyttävästi framedropit lisääntyvät kun ympäristöt muuttuvat monipuolisemman näköisiksi ja vihollisia on ruudulla enemmän. Muutamassa pomotaistelussakin mentiin jatkuvasti lähempänä 30fps kuin 60.

Pelissä on muutama oikein siisti pomotaistelu ja tyydyttävä salari joten tutkiminen kannattaa. Loppujenlopuksi todella kova taidonnäyte pelin devaajilta ja toivottavasti myynnit ovat hyvät ja Nintendo heräilee lisää pelisarjan suhteen.

En eksynyt, mutta itse olen hieman jumissa viimeisessä (?) pomossa. Ei riittänyt yhdenä iltana tusinan verran yrityksiä, niin piti jättää tuonnemmaksi. Itse en tosin ole jäänyt välissä seikkailemaan ylimääräisiä, joten esim energiatankkeja on käytännössä kasassa vain ne täydet tankit mitä on tullut vastaan. On kyllä pirun palkitsevia tässä nämä pomovastukset, kun tuntuu että alkuun jopa vähän toivottoman vaikealta, mutta muutaman yrityksen jälkeen sitä pystyy jo leikitellä ensimmäiset vaiheet. Learning curve on siis ihan käsin kosketeltava. Täytyy rykästä tarina maaliin, niin pääsee keräämään salarit pelistä.

Erinomainen peli.

Eilen illalla meni läpi 100% tavaroilla. Ylimääräiset energiatankit auttoivat vikassa loppuvastuksessa varmasti, vaikka ei lopulta mielestäni ollutkaan niin paha kuin esimerkiksi MP2: Echoesin vika loppari (Orkkis-GC-version).

Bossit olivat järjestäen mielenkiintoisia ja niitä vastaan oli ilo taistella. Ensin saattoi tosiaan tuntua siltä, että tietystä vaiheesta ei voinut selvitä millään ilman osumia, mutta pian se menikin kuin speedrunnerilla konsanaan. Tämä oli malliesimerkki hyvästä, palkitsevasta pelisuunnittelusta.

Dread on mielestäni kokonaisuutena täysin samalla viivalla sarjan parhaiden osien kanssa, mikä on uskomatonta. Joissain asioissa (ääniefektien design, kartan toteutus, Samuksen kontrollit) se on jopa selvällä ykköspaikalla. Tekivät aika tempun, ja uskon Nintendon olleen mukana suunnitteluprosessissa paljon enemmän kuin miltä näyttää, aivan kuten se käänsi Metroid Primen aikoinaan mestariteokseksi antamalla neuvoja ja tukea Retrolle.

Seuraavaksi voisi yrittää pelata pelin läpi uudelleen Normalilla, mutta tällä kertaa niin nopeasti ja vähillä itemeillä kuin pystyn. Mitä nopeampi läpäisyaika on, sitä enemmän saa taidetta galleriaan palkinnoksi? Sen jälkeen Hard mode.

Mutta tässä välissä voisi kyllä vetäistä Ori: Will of the Wispin läpi, olen säästellyt sitä Switch OLEDille.  :)

Astut heti seuraavaan metroidvania-taivaaseen. Voittoputki jatkuu.

Loppuvastus meni lopulta muutaman lisäyrityksen jälkeen.

Tunnelma hieman lässähti sen jälkeen, kun aloin keräilemään puuttuvia itemeitä. Mitään löytämisen riemua kun ei tuossa oikein ole kun kaikki vilkkuu kartassa valmiina. Lisäksi ne speed block pulmat on todella rasittavia. Eiköhän nuo tule kuitenkin haettua. Toistaiseksi vetoa Hard-modeen ei oikein ole. Erinomainen peli silti edelleen. Nyt vain Prime4:ää odottaa kuin kuuta nousevaa.

Mistähän johtuu, että joillain pelaajilla on ollut Dreadin kanssa selvästi enemmän fps droppeja kuin toisilla? DF:n John Linneman esimerkiksi yritti toisintaa erään näkemänsä videon dropit omalla konsolillaan (OLED), muttei koskaan onnistunut siinä. Itsekin huomasin silminnähtäviä ongelmia vain kahdessa paikassa, ja ne molemmat liittyivät bosseihin.

Yhtenä ajatuksena ilmaan on heitetty, että joidenkin vanhempien Switchien tuuletus ei enää välttämättä toimisi täydellisesti, jolloin konsolin pahempi kuumeneminen aiheuttaisi enemmän näitä fps ongelmia. Mielenkiintoinen ilmiö joka tapauksessa ja vaikuttaisi olevan ihan oikea juttu ainakin erilaisten raporttien määrästä päätellen.

Jaksoin viimein käydä ebayssa katsomassa mihin hintaan zero missionin ja fusionin cib japsi versioita on mennyt kaupaksi.
Yksi fusion mennyt kaupaksi 112e hintaan ja toinen 134e. Sitten oli myyty zero mission ja fusion yhdessä 258e.
Sitten pelkkiä moduuleja on myyty halvimmillaan alle 20e hintaan. Kova hinta kyllä pahvilla :D

Dread jenkeissä 3. myydyin peli lokakuussa (kaikki alustat) ja myydyin NS-peli. Lisäksi kaikkien aikojen vahvin ensimmäinen kuukausi Metroid-sarjassa myynnillisesti.

Leetss gooo!!!  ;D

EDIT: tarkka luku 854,00 viime kuussa (vain USA:n luvut).

Metroid Dread on kyllä mielestäni parhaita pelejä viime vuosina. Pokkasi myös parhaan Nintendo Switch -pelin paikan minulta. Metroid Dreadin kolme parasta asiaa ovat aivan selvästi pelihahmon ohjattavuus ja animoinnit, pelin rytmitys siten, että toiminnallisemmat osiot vaihtelevat nerokkaan hienosti rauhallisempien tutkimisosioiden välillä, ja Chozo-taustatarina. Chozot ovat olleet pelisarjan osasta toiseen läsnä tavalla tai toisella, mutta nyt ensimmäistä kertaa ne olivat keskeisemmässä osassa tarinaa.

Pelin alussa olin vähän harmistunut, ettei pelissä ollut mitään skannattavaa tai lokeja luettavana. Pelimaailma tuntui hieman merkityksettömältä ilman taustatarinaa. Mutta pian tajusin, että tällä kertaa tarinaa kuljetetaan ja tietoa annetaan välivideoissa. Tämä oli mukavaa vaihtelua, koska sen myötä tuli tunne, että tarinan tapahtumat etenevät pelaajan mukana sen sijaan, että pelaaja olisi kuin rikospaikkatutkija, joka tulee paikalle vasta, kun kaikki on jo tapahtunut.

EMMI-robotit olivat hyvä lisä. Ne tekivät liikkumisen  vaaralliseksi  tietyissä paikoissa. Niitä oli myös sopiva määrä, joten itselläni ei mennyt maku niihin. Varsinkin viimeinen EMMI oli miellyttävän piinallinen. Myös muut isommat vastukset olivat erinomaisia. Quick time event -tyyppisissä counter-liikkeiden määrässä pysyttiin hyvän maun rajoissa. En kyllä tiedä, oliko counter-kyky ylipäätänsä täysin tarpeellinen. Mutta eipä sen olemassaolo hirveästi vaivannut.

Heikointa pelissä oli selvästi musiikki. Vesimaailman musiikki oli hyvää kuten Ephram sanoi, mutta muuten musiikit eivät jääneet erityisemmin mieleen.

Tuli pelattua Dread toisen kerran läpi, nyt Hardilla. Vaikeustason nousu ei oikein tuntunut suurelta, mutta johtunee siitä, kun bossit osasi jo muutenkin, eikä normaalikaan ollut ihan täysin haasteeton.

Pelinä kelvollisen hyvä, vaikka kenttäsuunnittelu jää pahemman kerran Metroid Primen ja Super Metroidin jalkoihin. Toisaalta mikä pelipä ei jäisi. Musiikkien surkeus oikein korostui toisella kerralla, kun ne ovat ihan uskomattoman mitäänsanomatonta tusinakamaa ja yhtä kipaletta lukuunottamatta voisi poistaa vaikka koko pelistä. Myös emmit ovat turhia gimmickeja.

Visuaalinen ulosanti ja pelattavuus ovat huippua. SMTV:n 20fps suttuisen diashown jälkeen 60fps on kyllä ilo silmälle, jota osaa arvostaa entistä enemmän. Tämän pelin pohjalta saisi rakennettua todella hyvän jatko-osan.

Tulipahan itsekin vihdoin aloitettua ja pelattua Dread läpi viime viikon lomamatkalla. Eipä tuohon mennyt kuin vuosi. Noh, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

TK:n höpinät voisivat melkein kaikki olla omasta kynästäni. E.M.M.I.t eivät aiheuttaneet vastaavaa inhoärsytysreaktiota (olen varsin neutraali niiden suhteen), mutta noin niin kuin muuten.

Ehdottomasti parasta pelissä on Samuksen lisääntynyt ketteryys ja power-upit yleisesti. Etenkin vapaaehtoiset power-up puzzlet olivat todella mukavia. Vastaavia ei vanhemmissa 2D-Metroideissa olisi voitu tehdä. Power-upeista kaikki uudet tuttavuudet tuntuivat hyviltä lisiltä tulevaisuuden pelejäkin varten. Ehkä Phantom Cloakia lukuunottamatta, joka on selkeästi lisätty yksinomaan E.M.M.I. varten. Myös power-upien saantijärjestykseen oli lisätty mukavaa kierrepalloa perinteisiin verrattuna. Useamman kerran odotin tietyn kyvyn olevan seuraavana vuorossa, mutta sitä ennen saattoikin olla vielä useampi muu.

Pelin suurin miinus on tunnelman puute. Isoin tekijä on musiikki. On suorastaan synti ja häpeä kuinka huono pelin soundtrack on. Yhtään valehtelematta huonoimpia ikinä kuulemiani ikinä verrattuna muun peli tasoon ja tuotantoarvoihin. E.M.M.I. tilanteissa oli kohtuullinen tunnelma. Muutoin pelin musiikki oli parhaimmillaankin unohdettavaa ja taustalle hukkuvaa. Pahimmillaan musiikki oikeasti ärsytti. Valitettavasti noita hetkiä oli useampia. Samaa vikaa oli Samus Returnsissa. Kuinkahan paljon Kenji Yamamotolla on ollut roolia music director -nimikkeensä kanssa? Hänen (ja Kouichi Kyuman) säveltämässä Metroid Primessä on samanlaisia ambientkaikuja, mutta vastavuoroisesti Dreadista puuttuu kaikki tyyli sekä pienet koukut ja melodiat. Yhdestä parhaista soundtrackeista ikinä yhteen huonoimmista ikinä saman pelisarjan sisällä. Saavutus sekin kai.

Muuten tunnelmaa laski jonkin verran pelin lineaarisuus ja usein hieman tylsät ympäristöt. Tämän tyyppisissä peleissä tutkimisen, eksymisen ja selkeyden tasapainon täydellinen löytäminen on aivan omanlaisensa taiteenlaji. Omaan makuuni Dread ei ollut napakymppi. Sinänsä arvostan kuinka hyvin ja luonnollisen tuntuisesti peli onnistuu ohjastamaan pelaajaa oikeaan suuntaan. Samaan aikaan se kuitenkin sulkee ns. vääriä reittejä turhankin aggressiivisesti. Tilaa omille oivalluksille ei juuri jää. Peruspelaajalle reittejä lienee myös enemmän tai vähemmän tasan se yksi ja tietty. Dread on hyvin kaukana Hollow Knightin mestarillisesta maailmasuunnittelusta, jossa alun jälkeen suunniteltuja potentiaalisia etenemisreittejä on useampia. Puhumattakaan mahdollisista ei suunnitelluista, joihin niihinkään ei välttämättä tarvitse bugeja hyödyntää.

Ympäristöjen kanssa ehkä isoin ongelma on loppuviimein 2.5D tyylinen grafiikka. Erityisesti en pidä lattioiden, seinien ja kattojen 3D-efektistä. Se ei ole koskaan näyttänyt erityisen hyvältä omaan silmääni eikä Dread tee tässä poikkeusta. Jotenkin Dreadin tyyliset 3D-taustat on myös vaikeampi saada hyvällä tapaa eläväisiksi. Niistä jää usein helposti laimeampi fiilis mitä ne oikeasti ovat, kun niihin erikseen kiinnittää huomiota. Toisaalta onnistuessaan kolmiulotteisuus nostaa tunnelman aivan uudelle tasolle. Ensimmäistää Bureniaan saapuessa, aaltojen lyödessä rakennuksiin nousi ensimmäisenä ajatus "Ei saatana, nyt on muuten siistin näköistä".

Oikeastaan molemmat Ori and the... ovat melko hyviä vertailukohtia Dreadiin. Puhtaasti pelillisiltä arvoiltaan molemmat jokseenkin verrannollisia. Hyviä tai jopa erittäin hyviä genrensä pelejä ilman massiivisia erikoisuuksia. Orien audiovisuaalinen toteutus nostaa ne kuitenkin aivan eri tasolle. Orista on usein hyvällä tapaa vaikea sanoa mikä on toteutettu kolmiulotteisesti ja mikä kaksiulotteisesti, koska lähes kaikki on ladottu perinteisemmille eri syvyyksillä sijaitseville 2D-tasoille. Hieman samaan tyyliin kuin vaikka Donkey Kong Country -trilogia SNES:llä mutta luonnollisesti modernimmin ja monipuolisemmin. Uskon, että tähän tyyliin toteutettuna Dreadinkin tunnelma olisi noussut aivan uuteen potenssiin. Päälle vielä hyvä soundtrack, niin johan olisi aivan eri peli käsissä.

Loppuun täytyy vielä henkilökohtaisena miinuksena mainita kartta ja sen täyttyminen. Tummat tutkimattomat pienet pisteet siellä täällä sattuvat sieluun, joten vanhempien pelien isommisa tutkituista kartan palikoista siirtyminen tarkempaan versioon teki pahaa. Jokaisen jokaisen huoneen jokainen nurkka piti koluta, jotta kartta olisi nätisti täytetty. Luonnollisesti tämä piti myös tehdä mieluummin ennemmin kuin myöhemmin, kun kaikkia liikkumista helpottavia kykyjä ei oltu vielä avattu. Kuinkahan paljon ylimääräistä turhaa aikaa tuohonkin meni. :lol: