Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
Jäikö aktivointisähköposti saamatta?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan

 
Vaalea Tumma
Helvettiin ja takaisin - Turilas kliinisessä lääketutkimuksessa
Osallistuin rahanahneena Turun kliinisen tutkimuksen keskuksen lääketutkimukseen ja pääsin eilen pois tutkimuskeskukselta. Aiemmin olin käynyt jo alkutarkastuksessa, magneettikuvauksessa ja yhdessä PET-kuvauksessa, mutta nyt olin tutkimuksessa kiinni tiistai-illasta torstaiaamuun. Vielä lopputarkastus ja sitten kilahtaa ihan mukavasti tuohta tilille. Tutkimuksessa tutkittiin jonkin uuden aivo-/mielenterveyslääkkeen sitoutumista aivojen tiettyihin reseptoreihin.

Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä kolmelta alkoivat operaatiot ja en muista yhtä ikävää herätystä koskaan kokeneeni. Hoitaja tuli iskemään laskimokanyyliä taipeeseen, mutta sepä ei onnistunutkaan ensimmäisellä yrityksellä. Meni nimittäin laskimon läpi lihakseen ja sattui aivan saatanasti. Verta tuli niin paljon, että oli pakko siirtyä viereiseen laskimoon. No, lopulta kanyylin laitto onnistui neljännellä pistolla. Loppuyö kuluikin rattoisasti, sillä puolen tunnin tai tunnin välein otettiin verikoe, EKG ja verenpaine.

Aamulla pääsin siirtymään PET-keskukseen. Ensin käytiin lastenklinikalla laitattamassa toinen laskimokanyyli ja lisäksi rannearteriakanyyli anestesialääkärillä. Aikaisempaa, viikko sitten otettua PET-kuvaa varten laitettuun valtimokanyyliin pyysin puudutuksen, mutta ranne turposi sen verran ikävästi, että ajattelin tällä kertaa selvitä pistosta ilman Lidokaiinia. Sattui aivan saatanasti, eikä kyllä tulee mieleen toista yhtä kovaa vihlaisua kuin mikä tuli kanyylin puskiessa valtimon seinien läpi. Vieläkin vääntyy naama irvistykseen sitä tilannetta ajatellessa. Onneksi anestesialääkäri oli rautainen ammattilainen, joten kanyylit asettuivat heti oikein mainiosti.

Käsissä oli nyt tosiaan kolme kanyylia joista kahdesta lähti letkut, joten olo oli melko rajoittunut. Kymmenen maissa pääsin päivän ensimmäiseen PET-kuvaukseen. PET-kuvauksen aikana pitää maata liikkumatta n. tunnin ajan ja pään asento varmistetaan pelottavan näköisellä maskilla. Aikaisemmalla kuvauskerralla kävi niin, että noin vartin jälkeen alkoi niskaa särkemään samalla tavalla kuin joku hieroisi oikein imelästä paikasta, mutta siitä ei vaan päässyt pujahtamaan karkuun. Tällä kertaa kävi sama juttu ja vaati melkoista tahdonlujuutta, etten karjunut poispääsyä.


Onko se Hannibal Lecter? Onko se kuuluisa pelitoimittaja S&M-leikeissä? Ei, se on joku Pelaajalaudan idiootti PET-maskissaan!

Kuvauksen jälkeen makoilin sitten vuoteella kanyylit kourissa viitisen tuntia, sillä viimeinen kuvaus oli varattu neljäksi. Olin huojentunut siitä, että valtimokanyyli ei tällä kertaa tuntunut kädessä juuri miltään. Edellisellä kerralla se juili niin saatanasti, että en ollut varma, olisinko kestänyt viittä tuntia sitä. Viimeiseen kuvaukseen yritimme sitten pehmustaa niskan seutua, mikä oli suuri virhe. Kuvaus oli suorastaan infernaalinen... Kipu alkoi kymmenen minuutin jälkeen ja tuplasti pahempana ja laajempana kuin aikaisemmilla kerroilla. Aika kului tuskallisen hitaasti ja kipu vain yltyi ja yltyi kunnes olin kosahtamispisteessä. Toivonkipinä kuitenkin syttyi, kun kuulin että enää on vain viisi minuuttia jäljellä.

Sain sitten vihdoin kanyylit pois käsistä. Valtimokanyylin reikä vaatii tietenkin painesidettä, jottei veri ala tyrskimään seinille. Matka jatkui tästä takaisin tutkimuskeskukselle, jossa ilta meni televisiota katsellessa ja tenttikirjoja lukiessa. Yöllä minut herätettiin taas kolmen jälkeen ja otettiin verikoe, EKG ja verenpaine. Loppuyön sain onneksi nukkua rauhassa. Itse tutkimuslääkkeestä ei muuten tullut pienintäkään päänsärkyä tai muuta haittavaikutusta. En edes kussut yöllä housuun, vaikka mahdollisiin haittavaikutuksiin lukeutuikin yökastelu.

Aamulla pääsin syötyäni kotiin - 12 neulanreikää käsivarsissani, 11 millisievertiä säteilevämpänä, henkisesti vahvistuneena ja hitusen rikkaampana. Kannattaa osallistua!
6 kommenttia
Melfice_ 21.03.2009 09:31
Jep, ei veroja. En tiedä sitten että menikö ihan kaikkien virallisten sääntöjen mukaan, laskettiinko se kulukorvaukseksi vai kuika. Joka kerralla lyötiin 50€ seteli käteen. Yksi käynti olisi vielä jäljellä, sen jälkeen täytyy etsiä muita tulonlähteitä. Pitäiskö mennä töihin?
Fraeon 21.03.2009 01:29
Muahan ei päästetä edes verta luovuttamaan, kun olen niin höyhensarjalainen.
Koo 20.03.2009 23:58
Eikun jaa. No eipä se kovin pahalta tunnu.

Verinäytteistä on huonoja muistoja kun umpilisäke räjähti ja kovassa nestevajeessa koitettiin lypsää monta kertaa päivässä sitä verta sairaalassa. Hrr.
Turilas 20.03.2009 23:17
En tosin tiedä miltä tuo rokote lihakseen tuntuu.
Kylläpäs varmaan tiedätkin. Jos en ihan väärässä ole niin kaikki tetanus-, kurkkumätä- ym. piikit tökätään lihakseen. Eli ei tunnu kovin kummoiselta.

- 11 x 50€=550€ puhtaana käteen.
Hmm, menikö sulla verot? Mä tosiaan bruttoan tosta tutkimuksesta 438 euroa, mutta siitä menee verot eli n. 400 euroa tulee nettona.
Koo 20.03.2009 23:07
Itse olen osallistunut tuberkuloosirokotetutkimukseen. Tarkoittaa sitä että mulla on ollut yhteensä 11 käyntiä rokotetutkimuskeskuksella joiden saldo on:
- 1 rokotteen injektointi lihakseen
- 11 annettua virtsanäytettä
- 8 verinäytettä
- 11 x 50€=550€ puhtaana käteen.

Sivuvaikutuksia ei ole ollut, hiukset kasvavat edelleenkin päässä ja kulli ei ole muuttunut mustaksi.
Kuulostaa helpolta rahalta. En tosin tiedä miltä tuo rokote lihakseen tuntuu.
Melfice_ 20.03.2009 20:13
Itse olen osallistunut tuberkuloosirokotetutkimukseen. Tarkoittaa sitä että mulla on ollut yhteensä 11 käyntiä rokotetutkimuskeskuksella joiden saldo on:
- 1 rokotteen injektointi lihakseen
- 11 annettua virtsanäytettä
- 8 verinäytettä
- 11 x 50€=550€ puhtaana käteen.

Sivuvaikutuksia ei ole ollut, hiukset kasvavat edelleenkin päässä ja kulli ei ole muuttunut mustaksi.