Tule ja katso (Idi i smotri) tuli isän suosituksesta katsottua tänään ja elokuva oli vakuuttavin, karuin ja surullisin sotaelokuva mitä olen nähnyt. Elokuvan päähahmo on 14-vuotias Fljora, joka värväytyy Valkovenäjällä toisessa maailmansodassa partisaaneihin. Elokuva keskittyy Fljoran kokemiin kamaluuksiin ja elokuva ilmaisee harvinaisen vakuuttavasti sodan brutaaliuden. Natsit tappavat Fljoran perheen ja Fljoran ympärillä kaikki tuntuvat muutenkin kuolevan. Fljora jatkaa sitkeästi eteenpäin, kokoajan edemmän rikkinäisenä.

Elokuva on vuonna 1985 Neuvostoliitossa tehty ja hyvin hidastempoinen, kahden ja puolentunnin kesto oli ehkä puoli tuntia liian pitkä, mutta pikkujuttu. Elokuva on oikeasti masentava, ja varmasti herkemmille ihmisille liiankin. Elokuvassa ei esiinny kovin paljoa onneksi hyvän ja pahan vastakkainasettelua vaan elokuva on todellakin Fljoran kokemuksista eikä Neuvostopropagandaa. Pääosan esittäjä tekee mielettömän roolisuosituksen ja muutenkaan kehnoa näyttelyä ei paheemmin esiinny. Kuvaus on erikoista, ja hyvää. Suosittelen kaikille, jotka ei menetä yöuniaan tämän tyylisistä elokuvista. Elokuva on muuten hyvin eheä kokonaisuus, mutta lopussa oleva kohtaus jossa on uutis- ja dokumenttipätkiä Saksaasta tuntuu hyvin irralliselta sekä turhalta.