Mua pelottaa joka päivä. Mietin omistamisen ja ostamisen järkevyyttä. Odotan vaan sitä hetkeä kun minun täytyy hankkiutua eroon kaikesta materiaalista mitä olen vuosien varrella haalinut. Joku päivä saatan tehdä sen ratkaisun, että myyn omaisuuteni pois ja lähden Nepaliin. Mihin levyt, kirjat, vaatteet ja pelit? Mitä tärkeitä artikkeleitä haluan säilyttää ja miten? Ja miksi ylipäätänsä ostaa nyt kun en tietenkään halua raahata näitä juttuja mukanani. Nytkin tekisi mieli karsia kaikkea turhaa pois. Mut ku mietin et mitä heittää bois ni "ei tota, ei tota". Ehkä en ole valmis vielä. Ehkä kun luopumisen aika tulee, olen hyväksynyt sen, että tavarat ovat palvelleet minua oman aikansa ja näin on hyvä.
Jos on noin kiintynyt materiaaliin, niin myy samantien pois. Aika sairasta jos ei pysty luopumaan jostain tuotteesta. Kaveri just myi kaiken ja muutti ulkomaille. Itselle ei tekisi myöskään kipeää shipata koko omaisuutta kaatopaikalle ja lähteä kiertämään maailmaa.
Toisaalta jos roju tekee onnelliseksi, niin miksi niistä pitäisi luopua, senkun hamstraa hamsterin tavoin kaiken varastoon ja antaa pölyttyä siellä. Varastoja voi myös vuokrata Nepalin matkaa varten, jos ei kykene tai halua niistä romuistaan luopua.
Neloselta tuli joku 4D-dokkari noista hamstraajista, jotka eivät edes roskistaan pystyneet päästämään irti. Sairasta. 
Aihe: Mitä tapahtui tänään?
