Kyllä mua stressaa enemmän se, ettei noista ole saanut aikaiseksi kuin yhden. Kunhan nyt saisi opiskelupaikan ja jonkun halvan kämpän, niin elämä olis jees. Töissä ollessa, tuntuu kuin päivät valuis hukkaan. Heräät, menet töihin, tulet töistä, menet nukkumaan, heräät. Ainoa valo mitä näkee on loisteputket. Sitten sekin, että suurinosa frendeistä on jo valmistunut tai tulee valmistumaan lähiaikoina, itse ainoa piece of shit jolla ei mitään tutkintoa alla. Ei tietenkään pitäisi verrata itseä muihin, mutta niin se vaan menee.
Näkemyseroja
Opiskelu olisi siinä mielessä mukavaa, että olisi enemmän seuraa ja ihmisiä ympärillä, mutta Kela on sen verran huono työnantaja että viihdyn paremmin töissä. Ei tarvitse kituuttaa ihan niin paljoa.
Tuo omistusasunto houkuttaisi ihan oikeasti, mutta en ole vielä uskaltanut ostaa, koska ei oikein osaa päättää että tahtoisiko asua nykyisessä kotikaupungissa vai ei, niin pysyn mieluummin vuokralla. Kesän aikana voisi tosin muuttaa tästä nykyisestä yksiöstä johonkin vähän tilavampaan asuntoon, on viimeaikoina ruennut tympimään tämä pahvilaatikossa asuminen.
Ja voisihan tuota seurusteluakin joskus koettaa...