DragonForce veti odotusten mukaan erittäin energisen ja kitaroinnin osalta kovin epävireisen keikan. Fuck sanaa viljeltiin kyllästymiseen saakka, eikö englannin kielestä tosiaan löydy muita kirosanoja.???
Heh, todellakin. Kai sitten yleisön tituleeraaminen fucking cunteiksi on HC.
Tästä tulikin mieleen eräs Dimmu Borgig -paita, jonka Tuskassa näin. Selässä seisoo isolla, että THE CUNT HUNTERS OF THE NIGHT. Korniusmittarini räjähti ilmiliekkeihin. 
Tämän jälkeisiä Brother Firetribeä ja Legin of the Damnediä emme olleet aiemmin kuunnelleet, joten suunnittelimme seuraavan molempia jonkun aikaa, tällä kertaa Firetribe oli ensimmäisenä. Ja perhana muuten että vetivät hyvin! Siinä missä kaverini lähtivät 15 minuutin jälkeen Legionia katsomaan, kuten aluksi oli suunniteltu, itse jäin Paloheimoa seuraamaan. Hetkeäkään en tätä päätöstä katunut. Ehdottomasti suurin yllättäjä Tuskassa omalta osaltani, ja jälleen yksi uusi levy loputtoman pitkään levyostoslistaan.
Ai että lämmittää sydäntä. Itselle Veli Paloheimo oli ehdottomasti niitä odotetuimpia ja kovimpia keissejä. Poppoota ei koskaan oltu nähty livenä, mutta levyhän on loistava, siitä ei pääse mihinkään. Ja vetivät kyllä pirun hyvän keikankin. Lauloin mukana, fo' sho'.
------------------------------------------
Jahas, ja niitä omia kokemuksia. Perjantai oli sellainen perushyvä päivä. Parhaita vetoja olivat Maj Karma(joka on tosin kuuleman mukaan vetänyt joskus paremminkin) ja Turisas, jota olin kuunnellut yhden biisin ennen festejä. Show'ssa oli meininkiä ja biisit kuulostivat livenä hyviltä. Päivä päättyi C.O.B:iin, joka toimi myös silleen ihan jees. Parisenkin kertaa ennenkin nähneenä ei silti jaksanut housuihinsa pissatta innosta, ja Needled 24/7:in jälkeen ei ollutkaan enää mitään syytä jäädä. Mäkin kautta hotellille ja unta palloon, aamuinen Oulu-Helsinki-ajomatka oli nimittäin selvästi vaatinut veronsa.
Lauantai oli mulle se kovin päivä. Brother Firetribe ja Thunderstone oli selkeästi koko viikonlopun kovin kaksikko, niin ennakko-odotuksilta kuin loppujen lopuksikin. Veljemme käsiteltiin jo, ja Thunderstone ei todellakaan jäänyt pekkaa pahemmaksi. Uudet biisitkin kuulostivat hyviltä, joten Evolution 4.0 on ehkä tsekattava, mutta kyllähän ne vanhan kunnon The Burning -albumin hitit veivät voiton. Forth Into The Black, Break The Emotion sekä keikan päättänyt Until We Touch The Burning Sun räjäyttivät potin, ja oli pakko huutaa. Mainittavaa on myös, että poppoo on ehkä yksi kovimpia live-bändeja. Soundin selkeys on jotain ihan muuta.
Myös Pain veti hyvän keikan, ja uudetkin biisit toimivat hyvin, vaikkakin se hassu teknopohjainen tiluttelu on selkeästi vaihtumassa rehelliseen hevitamppaukseen. The Same Old Song on eri hieno biisi. Lisäksi 45 Degree Womania diggailin kovasti, ja oli harmi, että keikalla oli sairaan vähän porukkaa. Levy on ehkä tsekattava. Muuta katsottua matskua oli tietty W.A.S.P.(ei tosin kokonaan), ja lähinnä anniskelualueen puolelta kuunneltu Isis, jonka härö, hieman opethmainen tyyli ja biisirakenteet eivät toimineet livenä laisinkaan. Hissimusiikkia.
Sunnuntai oli sitten taas se heikoin päivä. Sturm Und Drang veti perushyvän keikan, pojathan osaavat siis soittaa, mutta ikävä kyllä biiseistä ei ole hiteiksi. Samanlaista text-book-malliheviä kaikki. Finntroll oli positiivinen yllätys, sillä meno oli parantunut huomattavasti sitten viimenäkemän. Uudessa laulajassa oli energiaa vaikka muille jakaa, ja muutenkin soitanta kuulosti jotenkin paremmalta. Tämän keikan katsoi mielellään. Oli mahtavaa miten Trollhammaren-humpan soidessa jopa väki siitä mäeltä lavan edestä alkoi juosta alas ja hyppiä hervottomasti. Moonspelliä katsottiin hetki, mutta painuttiin sitten istuskelemaan. Hävyttömän pitkä soittoslotti näinkin oudolle poppoolle(jotainhan niiden on täytynyt poltella). Japanilainen D'Espairs Ray oli ihan mielenkiintoinen tapaus, ja soittivat hyvin, ja viimein Stratovarius paketoi festit sillä perushyvällä tyylillään. Kokonaan ei tosin jaksettu tätäkään katsoa.
Kokonaisuudessaan Tuskasta jäi hyvä maku suuhun. Viimeksi kun festeillä kävin, 2005, saattoi nähtävää olla piirun verran enemmän, mutta kyllä tälläkin saatin rahoille vastinetta. Aurinkoinen keli helli miestä koko viikonlopun, ennusteista huolimatta, joten faktahan se on, että yläkerrassakin kuunnellaan metallia. Ensivuonna taas uudestaan, toivon.
Peeäs. Alkaa joka kerta Tuskassa käydessä hajottaa, etten ollut mestoilla vuonna 2004. SE lineuppi on ollut USKOMATON! Perkele.
Aihe: Keikkatriidi
