Hiippailu ei ole minulle kovin mieleistä puuhaa, ainakaan Unchartedissa. Alun tiukasta paikasta selviytyminen tarjosi toki upeita maisemia ja suuren budjetin elokuvan tunnelmaa oikein urakalla, ja takaumakerronta toimii sekä pitää kiinnostuksen tarinaan hyvin yllä.  Mutta silti viidakossa toilailu laskuvarjohypyn jälkeen maistui minulle U1:ssä hitusen paremmin.

Nyt en tarkoita että alku olisi huono tahi edes mikään valtava pettymys. Hyvää menoa se toki oli, ja uskon pelin parantavan edetessään. Toivottavasti tällä kertaa niin päin, että alku on se pelin vähiten hyvä asia.

 Ei riitä, että kyseinen loppari käyttää haulikkoa, joten viimeistään toinen osuma vähänkään lähempää tappaa tai ainakin haavoittaa Draken niin henkihieveriin, että raapaisu yhdestäkään luodista sen jälkeen tappaa varmasti. Nohou, loppari voi ampua toiselta puolen taistoareenaa ympäristön räjähtäviä pisteitä JA hän heittelee loppupuolella taistoa millimetrin tarkkuudella kranaattiryöpyn pelaajaa kohti, joita on hieman vaikeahko väistellä kun ne saattavat kimpoilla puista vähän miten sattuu. Eikä tuossakaan muuten mitään, mutta loppari on nopea, ketterä ja pystyy hyppimään 4 metrin korkuisia hyppyjä, puhumattakaan siitä, että usein on vaikea tietää missä loppari kulkee. Kun kuvittelet, että se on takanasi, se onkin juossut jotain toista reittiä ja ampuu kuoliaaksi sivulta. Tai se hyppää alatasanteelta eteesi, ampuu haulikolla -> kuolema.

Aaaaaw, sikasöpö Elena oli makeeta saada jengin jatkoksi. Draken ja tämän räiskyvät kemiat nousivat heti kunnolla esiin. Hitot siitä helkutin hyväpeppuisesta brunetista, ei se ole niin kiva kuin Elena. Oletettavasti tästä nyt sitten jonkinlaista (pelin mittapuussa) kolmiodraamaa kehitellään, toivottavasti Drake valitsee oikein. 

Sen Nepal on tarjonnut huimasti räjähtävän hienoja kohtauksia: kopteria vastaan taistelu, kameramiehen saattaminen, Elenen ja Draken pako... Ihan helkutin hienoa kamaa.

Vitsi "hikoilen kuin huora kirkossa" kääntyikin muotoo "hikoilen kuin sika saunassa" 

Ikuisen elämän antava vesi/pihka ja sitä havitteleva pahis on niin usein käytetty juttu. Olisivat saaneet kehittää jotain vähän erilaisempaa. Lähtökohdathan oli tosi lupaavat. Marco Polo ja hänen kadonnut laivastonsa. Mitä kaikkea jännää tuosta olisi voinutkaan kehittää.

Ekan kerran, kun kohdataan Shambalan varsijousivartijat, ja toisen kerran lopputaistelussa. Varsijousityypit kesti ihan pirusti kuritusta, kun taas itse kuoli parista osumasta niiden sarjatulijousista. Varmaan parikymmentä kertaa tuli kuoltua tuohon kohtaan.
Lopputaistelu oli taas niin turha ettei mitään rajaa. Jotain kekseliäämpää olisivat voineet keksiä kuin "räjähtäviä tynnyreitä" tähän. Pirun vaikeakin tuo oli hardilla, kun vertaa muihin pelissä olleisiin taisteluihin. Menihän se sitten, kun juoksi ympyrää, kieri ja hyppi niin maan perkuleesti ja lisäksi valitsi pari kohtaa missä räjäyttää tuon pihkan.

Keskity ensin toisen tappamiseen, ota sen jouskari ja tapa sillä, vaatii enimmilläänkin vain pari osumaa, vähemmänkin, jos olet jo kurittanut niitä muilla aseilla ensin. Tämä pätee aikalailla kaikkiin kohtiin. Paitsi siellä 25. chapterissa on se minigun-äijä, ennen kuin ne vartijat tulee. Sen minigunilla saa tapettua ne hetkessä.

Noin minä sen hoidinkin, mutta jo se että sai toisen niistä nirhastua oli kovan työn takana. Usein tuppasi käymään niin, että kun keskittyi toisen ampumiseen, niin tämä toinen vihollinen ampui jousipyssyllä ylhäältä Drakea kuolettavasti. Piti vain juosta ympäri ja yrittää väistellä nuolia samalla ampuen toista vihollista.

On mielestäni uskomatonta, että tässä sorruttiin tekemään samat erheet kuin ykkösessä, vaikka niistä nostettiin aikanaan kohtuu suuri äläkkä. Tarkoitan, että lopussa vastaan asteli taas huikean kestäviä ökömököjä varsijousineen. Eivät ne sentään mitään zombeja olleet, mutta taas pelistä olisi jäänyt paljon parempi maku ilman niiden olemassaoloa.

Lisäksi ahtaat väijiytystaistelut, joita loppupuolella peliä oli ripoteltu reitin varrelle avokätisesti, tuntuivat vähän pelin tahalliselta pitkittämiseltä.

Shambalassa meininki ei ollut ihan niin makeaa kuin se olisi voinut olla. Tässä kohtaa hukattiin mielestäni vähän potentiaalia. Yksi esimerkki on viimeinen bossi, joka oli itselleni melkoinen pettymys. Siinä ei oikeastaan tullut kunnolla sellaista finaalin makua suuhun.


Peli ei siis ole täydellinen edes elämyspelaajalle. Siinä on kuitenkin niin tunnelmallisia ympäristöjä, älyttömän makeita kohtauksia ja esimerkillistä hahmojen välistä vuorovaikutusta, että tuollaiset sinällään kohtuu merkittävätkin viat ovat niiden rinnalla lopulta aika pieniä. Eivätkä estä sitä, etteikö peli olisi silmissäni hitusen parempi kuin ensimmäinen osa. Molemmat ovat jokatapauksessa loistavia seikkailupelejä.

Pelin teknisestä toteutuksesta pitää yhtyä siihen ylistykseen joka kaikkialla korviin lankeaa: miten hitossa tämä on ollut mahdollista tehdä 1,5 vuodessa? Jo junakohtaus riittää lyömään ällikällä.

Minua nuo eivät ideana haitanneet ollenkaan, oikeastaan päinvastoin. Pidin ensimmäisessäkin pelissä niiden ömppien tuomasta vaihtelusta. Among Thievesissäkin ne onnistuivat olemaan varsin "pelottavia" vastustajia. Iski paniikki heti kun sellaisen näki rynnivän päin. Mutta ND epäonnistui niissä juuri siinä mielessä, että niistä on tehty niin älyttömän kestäviä tuliaseita vastaan. Ei ole mitään järkeä, että joku antiikkinen varsijousi tappaa ne parista osumasta siinä missä millä tahansa muulla aseella niihin saa osua montakymmentä kertaa ennen kuin ne kaatuvat.

Hardilla kyllä tuli melkoinen finaalin maku suuhun. Tietty jatkuva kuoleminen alkoi vituttaa, mutta kunhan oppi tosiaan liikkumaan tuon tulitaistelun alueella kunnolla, niin sitten taistelu super-Lazarevicia vastaan oli lopulta melko jännittäväkin, joskin edelleen täynnä pelisuunnittelullisia tyhmyyksiä. Ei kyllä edelleenkään mikään maailman paras viimeinen loppari, mutta en sitten tiedä miten Unchartedin kaltaisessa pelissä edes saisi aikaiseksi mitään hirveän hyvää lopparitaistelua. Sinänsähän ND pysyy noidenkin suhteen melko uskollisena lähdemateriaaleilleen. Niissäkin on sellaisia "sankari huomaa pahiksen jalan takertuneen koukkuun, joka on kiinni jyrkänteen reunalla olevassa härvelissä, hän ryntää työntämään laitteen alas jyrkännettä ja pahis menee mukana" ratkaisuja.