Ämgeeässää. Yksin.

MGS3:n The Fury on kyllä rasittava. Nuolistahan menettää ihan sikana energiaa, ja sitä saa olla koko ajan menussa niitä haavoja sitomassa. Saisin varmaankin suht helpolla tapettua, mutta kun haluan sen esineen staminataposta, ja stealthcamokaveria ei ole kovin hauskaa tähtäillä nukutuspistoolilla. Mitään vinkkejä olisiko?

Shadow of the colossuksen jaksoin vääntää viimein läpi. Viimeisessä bossissa olin junkannut puolisen vuotta. Jostain syytä ei ollut napannut pelata tuota läpi vaikka peli oli hyllyssä jököttänytkin koko ajan. Läpipeluun jälkeen voin sanoa että eipä ollut edes vaivan arvoista. Viimeinen bossi pääsi nostamaan vitutuskäyrän korkealle toimimalla ärsyttävästi, ja jo oikeastaan pelkän ulkonäkönsä takia. Juonen loppu oli vähintäänkin epätyydyttävä. Ennen viimeistä bossia peli oli silti lähes täydellinen, joten pahalla en enää muistele.

Nuolilla ja stealthilla tarkoitat varmaan The Fearia. Mk22:lla tähtäilemisen lisäksi staminatappoon on muitakin helppoja tapoja, joista luultavasti helpoin on seuraava: Heti kun tappalu alkaa, syö FDP elikkä Fake Death Pill. Hetken päästä Fear tulee ihmettelemään mitä tapahtui, jolloin odotat kunnes Fear sanoo sanottavansa ja kääntyy selkä Snakeen päin. Otat revival pillin (L2 "game over" ruudussa) ja välittömästi equippaat Stun Grenaden ja heität sen Fearin jalkojen juureen. Odotat kunnes kranaatti räjähtää ja vaihdat aseeksi nopeimman ja tehookkaimman konekiväärin joka Item Menusta löytyy ja ammut Fearia kunnes vihollinen kuolee ja staminakillin palkinto on sinun. Yhteensä aikaa pitäisi kulua noin 15s.

Tätä voi vielä jalostaa esim. tekemällä tempun ansan lähellä ja käyttämällä ansaa Fearin teilaamiseen aseen sijasta. Tämä tosin vaatii huomattavasti enemmän taitoa ja tuuria, mutta Fear kuolee tällöin yhdestä ja aikaa kuluu vähemmän.

Onko minulla Shadow of the Colossuksesta joku director's cut, jossa on eri loppu vai mitä ihmettä?
Vaeltajan epätoivoinen loppu ja lopuksi rauhallinen kävely Monon ja sen hevosen kanssa osuivat minun mielestäni aika nappiin ja toimivat vähintäänkin yhtä hyvin kuin ICOnkin loppu, vesimelooneineen kaikkineen.

Killer seiskan hommasin takaisin ja tappokamaahan se on. Grafiikka on mahtavaa tyylittelyä ja kikkailua väreillä ja pinnoilla. Hahmomalleissakin on kiitettävästi eloa. Pelaaminenhan tapahtuu oudosti "raiteilla" kulkemalla ja Heaven Smile zombeja mättämällä.  Äänimaailma tekee ehkä sen kaikista suurimman vaikutuksen pelissä. Musa on outoa ja kokeilevaa ja luo tunnelmaa aivan niinkuin pitääkin. Smilet nauravat räkäisesti ennenkuin räjähtävät naamalle ja takaa tullut ensimmäinen Zombie säikäyttää takuulla paskat housuun kaikilta. Juoni on sekavan kiinnostaa kamaa joten aika täydellinen paketti on kyseessä.

Niin ja alussa sai ampua animetyttöä Barretilla päähän.

"Ugh.. But the gameplay sucks."

Mix ?

TP on kyllä ihan käsittämättömän laadukas peli. Itselläni on pelikellossa n. 70 tuntia, peli on läpäisty, mutta vielä menee aikaa loppuja sydämenpaloja, Poe-sieluja etsiskellessä, kalastellessa ja mini-dungeoneita tonkiessa varmasti tuonne sadan tunnin pintaan. Ja joka minuutista olen nauttinut kuin heikkopäinen.

Sulla Jasu on niin herkulliset ajat vielä edessä, sillä TP lähtee sille viitosvaihteelle vasta kolmannen temppelin jälkeen... Ja huh huh millaista peli tarjoaa silloin.. Nauti! 

En vaan todellakaan ole päässyt peliin ineen, jotenka minun on niin pirun vaikea nauttia yhtään mistään koko pelissä.

Shinji Mikami, Suda51 ja pelin muusikko. Kumarran teille.

Jos GH tulisi vaikka XBLArcadeen päivitetyllä grafiikalla ja nettipelillä, ostaisin sen heti.

Shinji Mikami, Suda51 ja pelin muusikko. Kumarran teille.

Joo Killer 7:skassa olen nyt neljännessä tehtävässä (tivoli) ja tämä peli on täysin valehtelematta yksin kaikkien aikojen parhaita pelejä. Ei siksi, että se olisi kehittänyt genreä jotenkin erikoisesti eikä siksi, että joku pelin osa-alue olisi hiottu äärimmilleen vaan tasan siksi, että peli yllättää minut jatkuvasti. Se herättää kysymyksia, ajatuksia ja jokainen pelin osa-alue pursuaa uskomatonta designiä, hulluutta ja näkemystä. Se riittää klassikon asemaan.