Ephram
Jäsen
Viestejä: 4 792
Basaaripisteet: 0
Mega Man on pelisarja, jonka ympärille kietoutuvat takuulla monen pelaajan rakkaimmat lapsuusmuistot. Itse olin näiden pelien ilmestymisaikoihin juuri oikeassa iässä. Pelasin osat 1 ja 2 jälkijunassa, mutta kolmosesta kutoseen kävin hakemassa pelit julkaisupäivänä Tampereen Game Housesta, jossa legendaarinen Kari Paviala ne hyllystä otti ja ojensi kuukausia säästämääni setelitukkoa vastaan. 50:n kilometrin automatka kotiin tuntui piinalta ja se aika selattiin ohjeita hurmoksessa: "aha, vai tälläisiä pomoja tällä kertaa... Ja miten hienolta näyttäviä kenttiä! Magnet Man! Vau!".
Kotona peli koneeseen, kaupasta mukaan tarttunut makeispussi viereen ja pelaamaan peli yhdeltä istumalta läpi. Ja seuraavina viikkoina sama prosessi toistui monen monta kertaa. Välitunneilla oli kiva keskustella erilaisista bossitaktiikoista kavereiden kanssa.
En osaa laskea, miten monta kertaa olen vetänyt osat 1-6 läpi. Eniten on tullut pelattua kakkosta ja kolmosta, jotka ovatkin suurimmat suosikkini tästä sarjasta. Jossain vaiheessa otin kellolla aikoja pelatessani kolmosta läpi. Tuon pelin kohdalla läpäisykerrat huitelevat takuulla viidenkymmenen tietämissä...
Piirtelin pienenä poikana kaverini kanssa erilaisia "valintataulukoita" ja tilannekuvia Mega Maneista. Hienoin oli jättimäinen valintataulukko, johon olin piirtänyt alkuperäisille uskollisesti kaikki osien 1-6 pomot! Olisi törkeän siistiä nähdä tuo teos nyt uudestaan. Tuo todensi, miten paljon minä näitä pelejä pienenä rakastin ja millä tavalla niiden hahmot ja maailmat mielikuvituksessani temmelsivät.
Kaivakaahan Lautalaiset tuota tulevaa MM9:ä odotellessa wanhat kunnon Mega Manit esiin: huidellaan läpi osat 1-6 ja katsotaan minkälaisia fiiliksiä irtoaa. Ja jos ei näitä omista NES:sille.... Keinoja löytyy aina... 
iMac 21,5" i5 2,5 Ghz | iPhone 4S 16 GB White | iPad (3rd gen) 16 GB White
Odotan: Baldur's Gate: Enhanced Edition (iOS), Skyrim: Dawnguard DLC (PS3), E3 2012, WWDC
tallennettu
sleepy
o----o
Jäsen
Viestejä: 684
Basaaripisteet: 4
Ei seiskaa tai kasia? :(
Powered Up on tällä hetkellä ainoa omistuksessani oleva Mega Man, joten heti kun PSP on ladattu, pääsen edes hetkeksi liittymään mukaan.
under the rocks and stones
,there is water underground
tallennettu
sleepy
o----o
Jäsen
Viestejä: 684
Basaaripisteet: 4
Äh, miksi ihmeessä muistin, että Powered Upissa olisi ollut ihan perus-Mega Man? Old Style olikin vain sama peli alkuperäisellä kenttäsuunnittelulla ja 4:3-ruudulla. . .
Minulla ei oikeastaan ole minkäänlaista nostalgian tunnetta Mega Mania kohtaan, en muista yhdenkään kentän musiikkia ja jos en juuri olisi pelannut Powered Upia, en muistaisi yhtäkään pomoa mistään pelistä. Mutta oikeasti. . .
Alkuperäisen Mega Manin emulointi olisi edes hieman voinut ottaa mielen pois PSP:n tönköistä napeista. Miksei Capcom olisi julkaissut tätä DS:lle? DS Lite olisi niin hieno alusta hyvälle Mega Man-pelille: aivan kauniin loistavat napit, niin paljon nopeampi käynnistää, joten peliin voisi laittaa monta kenttää, jotta niiden ei tarvitsisi olla turhan pitkiä, joten yhden pomon voisi nujertaa mukavan nopeasti. Ja koska kentät olisivat lyhyitä, ei haittaisi jos niiden vaikeusaste olisi siellä vaikeammassa päässä. Edes turhaa 3D-grafiikkaakaan ei tarvitsisi Capcomin peliin tunkea, koska 2D on niin luonnollista DS:lle.
Noh, heihei PSP helou RockNES. ZX Advent'kin lähti tilaukseen, koska on aivan pakko päästä edes jotain Mega Mania pelaamaan DS:llä.
under the rocks and stones
,there is water underground
tallennettu
iMac 21,5" i5 2,5 Ghz | iPhone 4S 16 GB White | iPad (3rd gen) 16 GB White
Odotan: Baldur's Gate: Enhanced Edition (iOS), Skyrim: Dawnguard DLC (PS3), E3 2012, WWDC
tallennettu
tuhis
Vieras
Valikkobugihan on ihan klassikko? Ainakin muistaisin että se olisi ollut osissa 1-3
tallennettu
Ephram
Jäsen
Viestejä: 4 792
Basaaripisteet: 0
Ykkönen napsahti läpi. Hauska peli, mutta jotenkin tuntuu ehkä siltä, että olisi sarjan ehkä heikoin. Hyppy Mega Man 1:stä kakkoseen on merkittävä.
Jo Wily-linnan ykköskentässä riittää pähkinää purtavaksi. Piikkien yllä kiertelevät, ammuskelevat tasanteet ja niiden päällä hyppiminen vaatii taitoa ja kärsivällisyyttä. Monet luovuttavat jo tähän!
Kärsivällisyys palkitaan kerrassaan upealla bossilla: keltaotus kokoaa itsensä palasista, näitä palasia täytyy pelaajan väistellä. Välillä saa mahdollisuuden upottaa hauleja sen heikkoon kohtaan. Tuntuu aluksi vaikealta, mutta kuvion opittuaan sen muistaa hyvin.
Toinen kenttä on... jos nyt ei tylsempi, niin ainakin hieman iisimpi kuin eka.
Klooni-Megaman on ihan makee pomo, mutta hieman vesitetty tavalla, miten sitä vastaan on edullisinta otella. Idea on toteutettu hienommin Mega Man kolmosessa.
Kolmoskenttä on putkeakin putkempi. Siitä selvittyään saakin vastaansa kivasti kampoihin laittavan bossin, jota täytyy hivenen "tunnustella" ennenkuin siitä pääsee läpi.
Siellä se pirulainen luumuilee. Ei muuta kuin turpaan ja onnea! Lopussa kiitos seisoo.
Ja näin rauha laskeutuu Mega Man -universumiin. Ainakin siksi aikaa kunnes aloittaa kakkososan...
iMac 21,5" i5 2,5 Ghz | iPhone 4S 16 GB White | iPad (3rd gen) 16 GB White
Odotan: Baldur's Gate: Enhanced Edition (iOS), Skyrim: Dawnguard DLC (PS3), E3 2012, WWDC
tallennettu
Ephram
Jäsen
Viestejä: 4 792
Basaaripisteet: 0
Heti aamusella pitikin sitten aloittaa oma suosikki, eli Mega Man 2. Ja voi pojat, on se vaan törkeän loistava peli. Heti kun pääsi kotoisaan valintataulukkoon nousi tunnelma kattoon. Näitä velikultia minä olen rökitellyt niin monen monta kertaa... Puhdasta nostalgiaa! MM2 tuntuu sarjan ensimmäisen osan jälkeen todella loistavalta, vaikkei sekään toki huono ole.
Tästä se nyt taas alkaa! Vaikeustasoksi otin tällä kertaa NORMALIN, koska niin on leppoisampaa pelata kuvakaappauksia jälkipolville napsiessa. Vaikeimmallakin asteella olen MM2:n toki pelannut monen monta kertaa läpi.
Vanha kunnon valintataulukko onkin saanut melkoisen kasvojenkohotuksen sitten ykkösosan! Pari vihulaista on tullut lisääkin.
Melkeinpä perinteenomaisesti aloitan taas Mega Man 2:n pelaamisen Metallimiehestä. Se on todella hyvä bossi eikä kenttäkään ole sieltä huonoimmasta päästä.
Heti Metal Manin kentän alussa tuodaan pelaajan eteen yksi uudistuksista: energiatankki. Näillä voi tietysti tiukoissa paikoissa helpottaa elämää ja tuoda energiamittarin taas täyteen. Hyvä lisä niille, jotka eivät ole vielä näitä pelejä puhki pelanneet. Ja toki veteraankin voi joskus tarve yllättää.
Näitä hyrriä voi väistellä ja tuhota taidokkaasti saamatta osuman osumaa... Tai sitten voi vain kirmata niiden läpi ja menettää hitusen energioitaan! Päätös on pelaajan.
Metal Man! Kyseinen vihulainen sovittaa omat hyökkäyksensä pelaajan tekemiin hyökkäyksiin, joten matsi on omintakeinen. Megis ja Metal Man pysyvät siis periaatteessa omissa "päädyissään" koko kamppailun ajan. Metallimiehen heittämien sirkkeleiden väistely on todella kivaa ja tuntuu aina hienolta voittaa pomo ilman saatua vahinkoa.
Metal Manin kukistumisen jälkeen on Flash Manin vuoro todeta Mega Manin ylivertaisuus!
Pidän tästä jään peittämästä kentästä erittäin paljon, jo nostalgiankin takia. Flash Manin kenttä oli nimittäin ensimmäinen jota Mega Man 2:ssa aikoinaan pelasin.
Vaikka Megis kakkosessakin on isoja vastuksia, ei mukana ole onneksi mitään niin ärsyttävää kuin MM1:n hyppivä "puhelinrobotti", joka vie osumasta TODELLA ison kasan energiaa. Sitä rakastaa vihata.
Vaikka Flash Manilla onkin pelottavan tuntuinen kyky pysäyttää aika, ei tästä bossista ole juurikaan vastusta. Kunhan räiskii ja pitää huolen, ettei pomo juokse liikaa syliin.
Seuraavaksi vuorossa Woodman. Kentän musiikki on ainakin parasta tähänastisista, todella hyräiltävää matskua.
Reippaalla metsälenkillä on aina mukavaa eliminoida muutama robottilepakko!
8-bittinen grafiikka on sitten perhanan nättiä: katsokaa nyt tuonkin tulta syöksevän susirobotin suunnittelua! Kertakaikkisen kaunista.
Woodman on normaalilla vaikeustasolla kuuluisa pala kakkua kunhan energiaa on edes hieman, mutta HARDilla osumitta selviäminen taistelussa on lähes mahdotonta, koska puumies lähestyy kokoajan Megista eikä robotin yli hyppääminen taida onnistua.
Ja sitten Airmania kyykyttämään. Viskellään vähän puunlehtiä sen tuuletukseen, niin johan jäbä alta taantua.
Airmanin kenttä on mielestäni ehkä tylsin MM2-kenttä. Sarvet kasvattavat tasanteet hidastavat matkantekoa liikaa.
Bossin viskelemiä ilmanpyörteitä on todella hankala väistellä ja pelkällä busterilla räiskiessä pomo saattaa aiheuttaa vaikeuksia.
Tähän ollaan tultu: 4 robottia eliminoitu, jäljellä Quickman, Bubbleman, Heatman ja Crashman. Jätin siis pahimmat viimeiseksi! Tästä seikkailu jatkuu myöhemmin...
iMac 21,5" i5 2,5 Ghz | iPhone 4S 16 GB White | iPad (3rd gen) 16 GB White
Odotan: Baldur's Gate: Enhanced Edition (iOS), Skyrim: Dawnguard DLC (PS3), E3 2012, WWDC
tallennettu
Ephram
Jäsen
Viestejä: 4 792
Basaaripisteet: 0
Nautinnollinen eteneminen Mega Man 2:n parissa jatkui tänään illalla.
Bubbleman saa kunnian olla viides robo, jonka tässä pelissä tuhoan. Kiva, vesiteemainen kenttä.
Miinat pitävät tässä kentässä pelaajan varpaillaan. Pienestäkin osumasta se on kerrasta poikki. Mitään sikaärsyttäviä paikkoja ei tässä kentässä sinänsä ole, vaikka pelaajan liikkumiskykyä pienien alueiden sisällä testataankin. Nykyajan nynnypeleissä tuollainen musta miina veisi 10% energioista ja kaiken huipuksi viereen ilmestyisi tyhjästä "health pack" tai bullshit-suojapuku renegeroisi energian kantajalleen sekunnissa takaisin. Toista se oli lapsoset silloin joskus.
Makean näköisiä, jätti-robottikaloja. Melkein sääli, että ne täytyy tuhota.
Robottia, joka saa taiottua ilmakuplista vahingoittavia, ei voi kuin arvostaa. Tämä kamppailu on kiva ja reilun tuntuinen. Niitä parempia MM2:n bosseja, ehdottomasti.
No niin: nyt me puhutaan! Pahamainen Quickman testaa seuraavaksi Mega Manin kyvyt. Tätä pomoa pienenä kunnioitin, sillä sen arvaamaton liikehdintä tekee siitä vähän hankalan.
Ja millainen kenttä tällä robotilla onkaan! Pienenä en kyennyt sitä pääsemään melkein millään läpi ilman Flashmanin ajanpysäytys-asetta. Tuulennopeat "tulipalkit" tulivat aina pilaamaan muutoin päivän.
Siinä sellainen nyt on. Nykyään Quickmanin kentän pääsee ilman ajanpysäyttäjää suht vaivattomasti. Refleksit ovat siis kehittyneet. Tai peli on jo tuttu satojen tuntien pelaamisen jälkeen? Sekin kyllä voi olla syy...
Quickman ryntää heti säälittä Mega Manin kimppuun kun alkuvihellys kuuluu. Ja hän tosiaan on nopea kuin mikä. DIFFICULT-moodilla pelkän busterin varassa tässä saattaa olla hiven haastettakin jo...
Crashmanin on aika alistua, joten Heatmanin jätin suosiolla viimeiseksi. Ehkä siksi, etten diggaa tämän kentästä mitenkään erityisesti.
Tässä kentässä kiipeillään melkeinpä kokoajan ylöspäin. Nakkisormisempi saattaa turhautua, kun osuman johdosta saattaa tippua paljonkin alaspäin. Naskalina muutama "PELKELE!" kuului huoneesta kun tätä kenttää hiki hiuksissa väänsin.
Yhä yyyyyyylös yyyyrittäääää.... Välillä robottilinnut käyvät pommittamassa Megistä munilla, josta sikiää kymmenkunta pientä lintua. Raasulla robotilla ei ole näissä kentissä paljoakaan ystäviä: kaikki käyvät kimppuun kun sika limppuun.
Crashmanin kikkailut on yhden kerran jälkeen melko helppoa sisäistää. Tämä yrittää olla yhtä kova kuin Quickman, mutta ei onnistu tavoitteessaan. SEURAAVA!
Sitten viimeinen robotti vuoroon: Heatman. Bossinakin ihan haastava, mutta tämän kenttä on kenties kaikista vaikein MM2-areena (Quickmanin jälkeen) jos tässä vaiheessa ei olisi ITEM2:ta, eli "liitohärveliä".
Laava ja katosta tippuvat viher-robot tekevät alunkin aika hankalaksi. Ja vanhat kunnon katoilevat tiiletkin muistuttavan vähän myöhemmin olemassaolostaan...
Tuon tulipätsin yli pitäisi hiiviskellä katoilevien tiilien päällä. Vaihtoehtoisesti voi liitää sen yli lentohärvelillä ja sillä aikaa hakea kaapista yhden keksin.
Fireman on liekeissä, mutta Bubblemanin ase taltuttaa hänet alta aikayksikön: kolme kutia ja robojen hautuumaa kutsuu.
Kun kaikki kahdeksan perusrobottia ovat vain kaunis muisto Wilyn silmäkulmassa, tulee itse tohtori viimein esiin kohottelemaan silmäkulmiaan. Tästä alkavat tosimatsit!
Wilyn vakuuttava linna on melkoinen näky: pääkallo on varmasti mittatilaustyötä IKEAsta hankittu.
No niin: Dr. Wily stage 1! Ja sehän tarkoittaa, että MM2:n soundtrack puhkeaa kukkaan. Tässä kentässä on ehkäpä se kaikkein tunnetuin ja pelaajien mielissä vuosi toisensa jälkeen soivin teema. Liian herkullista.
Ylös tässäkin kentässä kiipeillään lähes jatkuvasti. Pari kohtaa vaativat apuvälineittenkin käyttöä.
Uijui-jui! Ensin se jahtaa Megistä, sitten sen kanssa pääsee taistelemaan. Design tässä robottilohharissa on melkoisen hienoa. Oli todella jännittävää aikoinaan kohdata tälläinen bossi.
Sitten siirrytään linnakkeessa vaiheeseen 2. Wily on taas askeleen lähempänä.
Piikkien kokoa on ainakin kasvatettu kiitettävästi. Olisivat ne pienemmätkin varmaan hommansa hoitaneet...
Liitohärveli pelastaa jälleen.
MM2:n Wily-linnassa on peräti 2 heikkoa bossia, ja tämä on niistä toinen. Seinässä olevista palikoista muodustuu pieniä robotteja, joita tuhoamalla tavallaan tuhoaa koko alueen. Ei mitenkään hirveän hienoa...
Kolmanteen kenttään sitten vain. Loppuryminät senkuin lähestyvät.
Keltasävytteinen kolmas kenttä on tuttu pahamaineisesta "miinakujastaan", joka pienellä herpaantumisella saattaa muodostua todelliseksi murheenkryyniksi.
Liian suuria liikkeitä pitää välttää, mutta toisaalta liian vähääkään ei saa liikkua, muutoin joutuu miinan tuhoamaksi.
Kokonsa puolesta todella vakuuttavan näköinen kolmas bossi kaatuu helposti, kunhan nousee nopeasti hyökkäysvaunun päälle eikä jää taaemmalle ihmettelemään.
Enää yksi areena edessä ja sitten pääsee käsiksi Tohtori Viliin.
Tämä kenttä on siitä ilkeä, että se sisältää näkymättömiä reikiä maassa. Muutama kuolema tulee siis kuin huomaamatta. Myös bossi on erittäin, erittäin ärsyttävä ja yksi huonoimmista koko MM-sarjassa!
Ylöspäin kiipeämistä, sitähän MM kakkosesta tuntuu riittävän.
Tässä sitten bossi: seinillä nököttävät robot pitää tuhota. Hommaan käy vain ja ainoastaan Clashmanin ase. Jos olet sitä vähän tuhlannut, sinulla ei ole mahdollisuuksia. Jos tulee yksikin huti, sinulla ei ole mahdollisuuksia. Pelisuunnittelultaan todella onneton pomo ja vie MM2:n hetkeksi jyrkkään laskusuhdanteeseen.
Olemme pääkallonpaikalla, vihdoinkin! Aika unohtaa seiniin tarrautuneet raukkikset, nyt on tosi kyseessä.
Ensin, vanhan kunnon MM-perinteen mukaisesti, pitää nujertaa kaikki kahdeksan perusrobottia uudestaan.
Sitten Wily hyökkää kimppuun koko voimallaan, mutta laitos muistuttaa MM1:ssä nähtyä. Tässäkö todella kaikki?
Ei sittenkään! Tohtori pakenee ja siirtyy suunnitelmaan B.
Wily näyttää muuttuvan omituiseksi, vihreäksi Alieniksi! Ja tämä jakaa voimakkaita iskuja, kestäen itse todella huimasti osumia Bubble Manin aseesta.
Ahaa! Wily vain ohjaili robottia pimeässä huoneessaan. Nyt hän on kuitenkin taas nujerrettu.
Mega Man kävelee ja vuodenajat vaihtuvat taustalla. Joskus on kivaa olla sininen sankarirobotti.
Koskettava loppukuva. Mega Man on vihdoinkin ansainnut leponsa, vähäksi aikaa ainakin. Wilykin taisi päästä livahtamaan pois linnakkeestaan. Mutta vähän aikaa menee ennenkuin tämä saa uuden armadan robotteja kasaan.
Mutta se onkin sitten Mega Man 3:n tarina...
iMac 21,5" i5 2,5 Ghz | iPhone 4S 16 GB White | iPad (3rd gen) 16 GB White
Odotan: Baldur's Gate: Enhanced Edition (iOS), Skyrim: Dawnguard DLC (PS3), E3 2012, WWDC
tallennettu
Ephram
Jäsen
Viestejä: 4 792
Basaaripisteet: 0
Oisko jollain antaa Megaman 1:n Firemaniin jotain vinkkejä? Millään en keksi, miten sen tulipalloja tulisi väistellä, kun niitä tulee aina välillä useita tiheään peräkkäin. Joskus onnistun väistämään useammankin, mutta vain tippuakseni maassa palavaan liekkiin.
Ilman Icemanin vasta-asetta Fireman saattaa olla melko vaikea.
Jos sinulla on täydet energiat, ei kannata liikaa keskittyä väistelyyn, vaan ampuu runsaasti osumien ottamisen uhallakin. Tällä taktiikalla matsin voi voittaa niin, että itselle jää vielä energian rippeet jäljelle. Jokatapauksessa liekkien väistely on hankalaa, olen aina lähtenyt aggressiivisesti Firemania vastaan jos jääasetta ei ole hallussa tuossa vaiheessa.
..................
Ja ei muutakuin Megaman 3 eetteriin ja aloittamaan pitkästä aikaa läpipeluu. Arvelisin, että edellisistä kerrasta on kulunut aikaa neljä tai jopa viisi vuotta. Eniten pelaamani MM-peli koskaan.
Pelkistetty päävalikko. Ei erityisen hienon näköinen, mutta hoitaa tarkoituksensa. Poiketen MM2:sta, tällä kertaa ei ole valittavana toista vaikeustasoa, joten senkään kanssa ei tarvitse erityisemmin pähkäillä. Eikun menoks!
Nämä kaverit asettuvat tällä kertaa sinisen sankarimme tielle. Kolmosen valintataulukossa ei ole "sitä jotain" verrattavissa kakkoseen, vaikka hyvin samanlainen se toki onkin. Mega Manin seikkailu alkakoon tällä kertaa....
Topmanista! Siinä missä metallimiehestä oli MM2:ssa perinteistä aloittaa, on hyrrämies ollut minulle melkein aina tässä kolmosessa se ensimmäinen robo, jonka metallista päänuppia tavoitellaan. Ja se on MM3:n helpoin bossi.
Liukuliike! Vihdoin! Heti Topmanin kenttään päästyäni ilahduin, kun muistin tämän liikkeen tulleen Megiksen repertuaariin sitten kakkosen. Tämä on mukava lisä pelimekaniikkaan: kentissä pääsee etenemään paljon nopeammin. Ja luojan kiitos, Mega Man kiipeää nyt tikkaita huomattavasti nopeammin kuin kahdessa aiemmassa pelissä. Nyt ärsytyksen luojia on jäljellä minimaalisen vähän.
"luotikotilot" ovat vihdoin tajunneet olevansa robottiketjun häntäpäässä ja napanneet apuvälineitä tueksi. Topmanin kenttä on aika hyvä, ja siinä pääsee jo maistamaan kunnolla MM3:n ehdotonta laatua.
Topman toistaa itseään orjallisesti, eivätkä sen viskomat hyrrät ole kovinkaan vaikeita väistää. Mega Manin perusasekin vie pomolta hurjasti voimia.
Seuraavaksi pudotamme oksalta Magnetmanin. Kenttänä huomattavasti vaikeampi kuin edellinen, ja pomokin on hivenen haastavampi.
Ah, kentän teema on todellista musiikkia korville!
Jahas, tälläinen hiippari laskeutuu taivaalta ja ammuskelee laiskasti kohti Mega Mania samalla hypellen. Riittävästi kuritusta osakseen saatuaan päättää poistua vaivihkaa paikalta. MM3:ssa nähdään siis ensimmäistä kertaa Protoman. Myöhemmin sarjassa tälle annetaan lisää merkitystä ja syvyyttä.
Magneettimies kamppailee hieman samankaltaisella tavalla kuin Topman. Välillä tämä koittaa "imeä" magneetilla Megiksen itseään päin ja näin tuottaa vahinkoa. Tästä päästään suureen kysymykseen jota lapsenakin tuli pohdittua: miksi kaikki muut robotit tuottavat Mega Manille vahinkoa tähän osuessaan, mutta itse Megis ei tee kenenkään naarmun naarmua kosketuksesta? Kaverini kutsui aina tätä sen takia "sekasikiöksi". En menisi itse niin pitkälle...
Hardman olkoon kolmos robo, jonka haaveet kaatuu.
Viisi robottiampiaista jahtaa Mega Mania ja NES huutaa hoosiannaa, hidastaen ruudunpäivitysen dia-showksi! Se on hyvä syy ampua moiset itikat häiritsemästä. Vaikka en todellakaan jää niiden kanssa leikkimään, vaan rynnin miehekkäästi läpi muutaman osuman ottaen.
Muistatteko Super Mario Bros. 3:n lihansyöjäkasvit, jotka tulivat kosketuksesta putkeen esiin? Vihreissä pöntöissä vaanii hieman samantapaisia robottiotuksia.
Älä anna nimen hämätä: Hardman ei ole mikään kovis! Auttamattoman kömpelö kaveri, jonka nuijii maan tasalla mukavasti vaikkei Magnetmanin tussaria olisikaan kertynyt vielä matkaan.
Ja sitten Needleman. Nyt alkaa vaikeutua: tämä on tähän astisista selvästi vaikein vastustaja eikä kenttäkään ole helpoimmasta päästä.
Pitäähän sitä napata energiaa tankissa mukaan. Megiksen uskollinen apuri Rush-koira on jälleen valmiina auttamaan isäntäänsä.
Liukuliikkeellekin keksitään taas Needlemanin kentässä duunia. Sen lisäksi ajoituksen pitää olla kohdallaan, muuten piikit pääsevät niskan päälle.
Needleman on ilman vasta-asetta pirullinen: se on nopea, piikkejä tiheään viskelevä vastus, joka kestää busterin osumia aika kasan. Onneksi liukuliikkeen oikeaoppinen käyttö auttaa tässä matsissa paljon.
Väliaika, kahvia ja pullaa. Snakeman, Sparkman, Geminiman ja Shadowman jäävät perusvastustajista jäljelle....
iMac 21,5" i5 2,5 Ghz | iPhone 4S 16 GB White | iPad (3rd gen) 16 GB White
Odotan: Baldur's Gate: Enhanced Edition (iOS), Skyrim: Dawnguard DLC (PS3), E3 2012, WWDC
tallennettu
Aihe: Mega Man (pelataan osat 1-6 läpi ysiä odotellessa!)
