Pommien heittely on kyllä niin suoraan anaalista kun voi vain olla. Muuten heittely ja vierittely on hauskaa, mutta välillä ohjain ei yksinkertaisesti vain ymmärrä, mitä haluan tehdä.

Pelialueiden vähäisen määrän valjetessa minulle pieni masennus iski, ja pelkäsin pelimaailmaan kyllästymistä. No, huolet olivat hyvin pitkälti turhia, sillä alueet laajenevat ja muuntuvat aika isostikin vielä myöhemmin. Silti maailmassa jokin minua tökkii, se ei vaan ole niin yhtenäinen kokonaisuus kuin muissa 3D-Zeldoissa, mukaanlukien Wind Waker.

Sain juuri ostettua Beadlen kaupan tyhjäksi, ja nyt tyhjän kukkaroni vetoisuus on 5900 rupiaa. Toivottavasti pääsen tekemään vielä jonkin isohkon ostoksen.

Sen lisäksi että Skyward Sword on heittämällä Wiin paras peli, niin en myöskään tiedä onko The Wind Waker enää suosikkini kaikista kolmiulotteisista Zeldoista. Tavallaan se mikä teki TWW:stä niin merkillisen hyvän (hahmojen persoonallisuus ja laaja tutkittava maailma), loistaa nyt tässä poissaolollaan, mutta kompensoituu sitten vastapainoksi pelipuolella: kontrollit toimivat moitteettomasti, kaikki pelilliset uudistukset tuntuvat tuoreilta, luolastoja ennen olevat osuudet ovat usein monipuolisia sekä hauskoja, luolastot ovat pelisarjan parhaimmistoa ja kaikkia niistä saatuja esineitä tarvitaan vielä myöhemmissä vaiheissa peliä. Juonesta en oikeastaan halua kommentoida muuta kuin että Ganondorfin puute oli yksi peukku ylös ja välivideoiden vähyys sen alun jälkeen kaksi peukkua ylös.

Alamaailmaa muuten hyödynnettiin paremmin kuin osasin kuvitella, varsinkin kun miettii sitä miten esim. tulvinut Faron Woods on täysin eri paikka kuin pelin alussa oleva metsä tai että pelissä on mielenkiintoisia Timeshift Stoneja jotka muuttavat alueen rakennetta radikaalisti. Pelin kenttämäinen olomuoto toimi siis minusta paljon paremmin kuin esimerkiksi Twilight Princessin kylien sekä luolastojen ulkopuolella oleva tyhjä ja eloton maailma, joka ei oikeastaan aiheuta muuta kuin sen että maailma tuntuu yhtenäiseltä kun on jotain mikä nitoo paikat yhteen.

Pelin visuaalisesta puolesta sen verran että oli oikein korvata taas realismi pastelliväreillä. Lisäksi vihollisten piirteet ja liikkeet tulivat tämän ansiosta hyvin esille ja se auttoi hahmottamaan mihin kannattaisi sivaltaa sen sijaan että vain huitoisi miekalla sattumanvaraisesti.

Kyseenalaisiakin juttuja oli pelissä muutama, ei tosin mitään sellaista mikä rikkoisi pelikokemusta. Välillä vain saattoi tuntua hölmöltä kun aina uudella pelaamiskerralla löydetty materiaali kirjattiin 30. kertaa ylös tai että Fi kertoi enemmän kuin tarve olisi silloin vaatinut. Oletin myös, että Hylian Shieldin olisi saanut päivittämällä sen kolmannen kilven tappiin asti, mutta siihen olikin vähän muista peleistä poikkeavampi tapa, joka aiheutti sen että kyseisen kilven sai itselleen aivan liian myöhäisessä vaiheessa peliä.

No olihan se loppupomo nyt Ganon, nimestään huolimatta.