Päätin jälleen kerran laittaa hieman tuntojani uudesta asuinkaupungistani. Mielipiteet Vaasaa kohtaan vaihtelee sen verran usein, että aina on jotain sanottavaa.



Olen asunut soluasunnossa Vaasassa nyt jo kuusi kuukautta ja etsinyt yksiötä kolme kuukautta. Pari viikkoa sitten onnisti ja sain kuin sainkin asuntotarjouksen yksiöstä. Vuokrasuhde alkaa 1.3. ja tarkoitus olisi muuttaa sitä seuraavana viikonloppuna. Noin kuukauden päästä siis.

Vaikka vuokrani tulee nousemaan reilusti, en pysty löytämään muutosta ja uudesta asunnosta mitään vikaa. Kämppä pitää tietenkin nähdä itse ensin omin silmin, mutta en vain pysty asennoitumaan niin, että uusi asunto olisi huono. Neliöitä löytyy 26,5 ja keittiö on oleskelutilan kanssa samassa huoneessa. Toisin sanoen vain pesuhuone on erikseen. Sillä tosin ei ole mitään väliä, sillä en tarvitse muuta. Tulee ainakin nopeaa käydä jääkaapilla kesken pelisession, jos ei muuta.

Oikeastaan syy siihen, etten löydä muutosta mitään negatiivista on nykyinen asuntoni. Olen varmaan koko rakennuksen ainoa suomalainen asukas, sillä kaikki muut ovat joko maahanmuuttajia tai vaihto-oppilaita. Ja kun on vaihto-oppilaista kyse, lienee sanomattakin selvää, etteivät he keskity opiskeluun, vaan juhlivat. Eihän siinä mitään. Kyllä minä ymmärrän sen, että halutaan pitää hauskaa, mutta on eri asia, kun käytäväbileitä pidetään kolmena päivänä viikossa. Usein vielä tiistain vastaisena yönä, ja arvatkaapa vain, onko minulla yleensä tiistaisin aamutunnit. :\


Pesuhuoneen katto on pahassa kunnossa...

Asuntoni yhteiset tilat ovat järkyttävät. Kämppis lorottaa vessassa istuinrengas alhaalla, eikä koskaan pyyhi, jos jotain lirahtaa renkaalle. Pitää olla aina isommalla hädällä käydessä ensin pyyhkimässä istuinrengas ja sitten vuoraamassa se ennen kuin voi istua. Ja lattia on myös aina välillä virtsassa. Nice. Pesuhuoneen katto on täynnä tummia täpliä, aika varmasti hometta. Samaa tavaraa löytyy vessan ilmastointikanavan aukosta. Suihkussa käydessä on aina pakko pitää rantasandaaleja, sillä pesuhuoneen lattia on täynnä pinttynyttä likaa, jota ei saa irti millään. Itse asiassa yhteisissä tiloissa on pakko pitää sandaaleja jalassa, sillä kämppis ei nosta ylös edes tomaattia, jota tippuu lattialle hänen tehdessään ruokaa.



Kämppikseni on nigerialainen parikymppinen mies, joka jakaa aamuisin sanomalehtiä. Toisin sanoen hän nukkuu iltaisin ja herää joskus kahden aikaan yöllä. Herätyskello kuuluu vähän liiankin hyvin omaan huoneeseeni, etenkin kun kämppikseni tykkää pitää huoneensa ovea auki. Eikä siinä vielä mitään, sillä kämppikseni palaa kotiin joskus aamulla ennen hiljaisuuden päättymistä, laittaa radionsa päälle, ovensa auki ja menee suihkuun tai häärää keittiössä joskus puhuen kovaan ääneen. Että sellaista.

Yhteiset tilat haisevat aina ihan hirvittäviltä. Kämppikselläni on tapana laittaa ulko-oven viereiseen kaappiin hikiset Postin vaatteensa, joiden ansiosta olen siirtänyt omat takkini huoneeni vaatekaappiin. Hienhaju tarttui heti. Silloin kun hiki ei haise, kämppikseni on tehnyt jotain todella epämiellyttävän hajuista ruokaa, joka karkoittaa minut keittiöstä saman tien. Suihkuttelenkin välillä ilmanraikastinta keittiössä.

En tiedä, kuinka kestäisin enää tätä kaikkea, jos minulle ei olisi tiedossa yksiötä. Nyt jokaisen vian huomatessani ajattelen vain, että onneksi joudun kestämään tätä enää kuukauden. Tämä kaikki saa minut odottamaan maaliskuuta kärsimättömänä ja toiveikkaana. Ei se yksiö voi sentään näin paha olla? Eihän?